Categories Gay-hieronta

Porno mallit meis kiinostaa homoseksuaaliseen

Ei laukea todellakaan ns. Naisethan tarvivat pääsääntöisesti pitempää aktia kuin keskivertomies pystyy. Alkuperäiselle, löysää pipoa ja keskustele miehesi kanssa avoimesti asiasta. Se asia kasvaa yksinään miettiessäsi möröksi, joka näyttää jo pilanneen hieman suhdettasi. Miehesi rakastaa sinua yhtä paljon katselipa sitä tai ei. Saat miehesi reaktioillasi vain piilottelemaan asiaa paremmin ja huonon omatunnon, vaikka siihen ei syytä ole. Kyseessä on aikalailla yksityinen asia, mutta siitäkin on monenlaista variaatiota ;.

Tuo nyt on vain sinun kantasi, ettei pornon katselu ole pettämistä. Jokainen valitsee itse arvonsa joiden mukaan on hyvä elää, pornoihmiset eivät voi muotoilla kaikkia koskevia periaatteita.

Vielä hankalampaa se on meidän tapauksessa, missä se ensin ei ollut pettämistä ja sitten oli. Eli puolison mielipiteet ja tunteet muuttuivat vuosien varrella. Kaikki ihmiset muuttuvat vuosien varrella.

Sehän se aiheuttaa vaikeuksia eli haasteita suhteeseen ja voi johtaa eroon. Ei vain tämän aiheen suhteen vaan ihan joka asiassa. Arvot voi toki valita, mutta miestä joka ei runkkaa tai katso pornoa ei voi. Fakta kun on että kaikki sitä tekevät. Tietysti jos asuu sähköttömässä mökissä erämaassa, niin pornon hankinta hankaloituu oleellisesti. Mutta hanska laulaa silti ; Naisten on varmaan vaikea ymmärtää miehen ajatusmaailmaa seksin suhteen ja vielä vaikeammaksi elämä tulee jos sitä yrittää vangita ja hallita.

Se epäonnistuu rankasti ja saa aikan paljon pahaa oloa. On varmaan vaikea kuvitella, etteivät kaikki katsoisi pornoa, jos se on itselle itsestäänselvyys.

Minua ei haittaa miehen masturbointi ollenkaan. Sehän on miehelle terveellistä. Pornonkäyttöä taas ei voi mitenkään hyväksyä. Niin vahvasti se on tasapainottomien ihmisten hyväksikäyttöä. Kysymys on valinnoista, joita elämässä muutenkin tehdään. Pornoa käyttävää miestä ei voi kunnioittaa, ja parisuhteessa on aivan oleellista kunnioittaa kumppania. No huh, nyt meni niin kauaksi aiheesta, että antaa olla!

Vai hyväksikäyttöä, kaikki pornoko?? Nyt tarvittaisiin vähän faktaa pöytään! Ja vielä ovat tasapainottomiakin? Ja pornoihmiset lisäksi pahoja? Olen siis valinnut maailmani pahojen puolelta. Jos et voi kerta kunnioittaa pornoa kuluttavia miehiä, valmistauduthan järisyttävään lähipiirin ja ystävien vaihdokseen! Valitettavasti niihin on saattanut pesiytyä prosenttisella varmuudella muutamia pahan vallassa olevia tasapainottomia pornon kuluttajia! Tää meni nyt niin vahvasti hihhulointi osastolle, että irtaudun tästä langasta, koska hihhuleiden kanssa ei voi edes kinata ;.

En minä ole parisuhteessa kaikkien ystäväpiiriini kuuluvien kanssa, joten ei ole syytä vaihtaa ystäväpiiriä. Parisuhteessa intiimiyden taso on toinen, siksi samanlaiset arvot on tärkeät. Kyllä porno on hyväksikäyttöä: Jos pornoa ei olisi, ihmiset eivät tuntisi elämässään mitään valtavaa tyhjää aukkoa.

Siksi on aivan turha kuluttaa pornoa vain siksi, että sitä on saatavilla. Tämä koskee monia muitakin nykypäivän turhakkeita. Kantani ei ole mitään hihhulointia vaan järkeilyn tulosta. Pornon kuluttajat eivät yleensä hirveästi toimintaansa järkeile vaan ainoa logiikka on kuluttamisen logiikka, eli tuotteen saatavuutta pidetään sen hyväksyttävyyden perusteluna.

Määritykset noihin asioihin pitäisi kyllä sopia 2 ihmisen välillä.. Naisilla menee seksi sykleissä kuten oikeastaan miehilläkin.. Kiskisu lla kyllä asiat eivät ole ihan kohdillaan pitäisi lukea miten ihmisillä menee syklit.. Yleensä se menee niin päin että mies ei sytytä jolloin nainen kieltäytyy seksistä. Syitä tähän voi olla nimenomaan tieto miehen pornon katselusta, esitys tai näytteleminen tai muu epäaitous sängyssä, itsekkyys sängyssä, ei siinä mitään muita syklejä kyllä ole.

Täysin tuttua ja asiaa! Meillä peli on avointa. Minä olen vaimoani aktiivisempi ja porno toimii virikkeenä suhteessamme. En katso malleja vaan toimintaa. Runkkaan yksin ja harrastamme "tavanomisen" penetratioseksin lisäksi yksipuolista oraalia siten, että vaimoni on saavana ja aktiivisena osapuolena. Usein myös molemminpuolista käsipeliä. Joskus, kun siltä tuntuu, kysäisen vaimoltani, että mikä olisi tunnelma vai runkaanko itse.

Vastaukset ovat sekä, että. Vanhempana mies ei enää ole "automaatti" vaan tyydyttävän parisuhteen edellytyksenä on tunnetasapaino kumppanin kanssa ja sopivat virikkeet joissa pornolla on oma osansa. Pornon katsominen ei ole mielestäni mitenkään paha asia. Itsekin joskus katselen ja olen nainen. Uskon, että normaalijärkinen mies ymmärtää eron pornon ja todellisuuden välillä eikä oikeasti vertaile pornotähteä ja omaa tyttöystävää. Epävarmana itsestäsi vain ajattelet sen olevan niin. Mitä väliä sillä on, jos miehesi runkkaa?

Aivan normaalia toisinaan vaikka olisikin parisuhteessa. Itsetyydytykseen kun usein kuuluu jokin "kimmoke", kuten esim.

Ihmisillä nyt vaan on erilaisia mieltymyksiä. Pornossa on kieltämättä "ongelmana" se, miten joissakin alistetaan naisia mutta aikuinen mies ymmärtää olla soveltamatta kaikkea näkemäänsä.

Jos porno ja runkkaus ei vaikuta parisuhteeseen niin eipä tuolla mitään väliä ole. Mutta JOS vaikuttaa kuten itselläni, että miehellä ei enää seiso minun kanssani, koska tietää, että vihaan sitä kun hän katsoo pornoa, ja jos on ollut yksin kotona päivän eli katsonut pornoa tietää, että tiedän sen ja toivon saavani illalla seksiä, että voisin todistaa itselleni kelpaavani miehelle.

Mutta kun miehellä on tällaiset paineet onnistua, koska on katsonut pornoa ja runkkaillut päivän, ei hänellä seisokaan minun kanssani. Eikä ihme, kun sanoit: Valitettavasti toiveesi lerpauttaa miehen kuin miehen.

Mies tarvitsee naista, joka kaipaa miehen kroppaa ja orgasmia. Jos tuo nainen menisi illalla baariin niin kyllä hän saisi sieltä toimivaa munaa. Ei ole naisen vika ettei miehellä seiso. Tietääkseni aika moni mies tykkää katsoa alastomia naisia, pornoa y. En minäkään pidä siitä, että mieheni "nautiskelee" omalla tavallaan itsekseen, mutta ei sitä oikein voi kieltääkkään Voi ehdottaa, että katsellaan yhdessä tai yrittää ymmärtää ja keskustella asiasta.

Seksuaalisuus on niin monimuotoinen asia, että me kaikki saamme "kiksejä" vähän erilaisista asioista. Itseä ei pidä pakottaa mihinkään. Mielikuvitusmailma on kuitenkin ihan eri asia kuin että oikeesti juoksee muitten naisten perässä Me olemme kaikki erilaisia. Yritetään hyväksyä erilaisuutta tai etsiä enemmän samanlainen mies, jos semmonen löytyy Siinä oli järkevä kommentti ja sinulla menee varmaan lujaa miehesi kanssa.

Teillä on win-win tilanne. Seksi voi olla miehelle tärkeä itsetuntoa ylläpitävä tekijä nuorena, mutta vanhempana huonoitsetuntoisilla lerpahtaa eikä seksiä saa enää kinuamallakaan. Tietysti keski-ikäisenä tulee se pettämisvaihe, ja sekin pitää naisena vaan sietää, miehen luonnekun on seksissä narsistisempi kuin naisen! On täysin ajanhukkaa periaattessa käydä edes pornokeskusteluja tai neuvotteluja, kumpikin tekee mitä tekee ja jos toisen teot tuntuu vittumaiselta kostaa tai lähtee.

Ei ne asiat siitä miksikään parane millään neuvottelemalla tai neuvottomuudella. Parempi olla vain hiljaa ja katsoa vierestä millainen toinen on, ja tehdä omat ratkaisut aina omalla mutulla. Ei toista voi omistaa. Paras antaa toiselle täysi vapaus itsensä toteuttamiseen ja jos se koskee, siten tehdä omat siirtonsa, tärkeintä on elää täysillä!

Me katellaan emännän kans pornoa yhdessä. Ja ruvetaan sitten sekstailemaan. Katellaan myös pornoa yksin, ja erikseen.

Runkkaushan on maailman luonnollisin asia. Ja ei se siitä muutu vaikka on parisuhteessa. Se on miehille vain tapa. Älä nyt tyhjästä stressaile. Minä en nyt käsitä ollenkaan, että miten joku voi ajatella pornon katselua ja runkkausta pettämisenä: Ällöttävä asuinkumppani tuollainen vitun runkkailija joka ajattelee vain sexsexsex, ajatko autollakin puuhun pillureikä mielessä päivinöin, onko sulle sex ilman pervoutta, ainako samaa tuhmuutta ilman tunnetta, säälin emäntääsi, ehkä sex pitää teidät yhdessä, vanhemmiten muut asiat nousee tärkeämmäx, kantaako tunne enää kun sulla lerpahta????

Koska olet selvillä miehesi katsoman pornon tyypistä niin ainoa avain tilanteeseen olisi kai saada aikaan avoin, maltillinen keskustelu. Miehesi haluttomuus siihen saattaa johtua tuomitsevasta asenteestasi. Jos puhuminen on vaikeaa niin pane tiukka päälle ja ilmoita, että nyt ryhdytään toteuttamaan livenä! Jo vuosia sitten sallin hänen toisinaan toteuttavan fantasioitaan ja suostuin sidottavaksi. Aloin nopeasti nauttimaan itsekin siitä rennosta passiivisuudesta ja objektina olosta.

Viimeisinä vuosina ovat roolimme vaihtuneet. Liittomme jatkuvuuskin olisi saattanut olla uhanalainen. Pornorunkku ei missään nimessä ole terveellistä. Totta kai sinä sekä miehesi olisivat tyytyväisempiä, mikäli te molemmat säästäisivät kaiken seksuaalienergiansa vain kumppanilleen.

Vilautas miehellesi näitä linkkejä: Suhde on kahden kauppa, ja onnistuuko se teillä, on vähän kiikun kaakun. Voitko luottaa miehen puheisiin? Et, jos sanomiset koskee pornon katsomisasioita, niissä mies puhuu mitä sattuu. Sanot, että tulee epävarma olo, ettei sellaisenaan riitä. No, kysymys ei monesti ole riittävyydestä vaan vähän muusta jutusta, ei ne sulje toisiaan pois jos porno pysyy tavallaan rajoissa, "viattomalla" tasolla. Miehen geeneissä on hyvin usein sellainen "koiramainen uteliaisuus": Jos se ei johda tuon kummempaan, voi ajatella sillain viattomana juttuna, että sen kanssa voi elää, jos mies pysyy ikäänkuin talutusnuorassa: Se, milloin suhde on katkolla, on kysymys siintelevästä riippuvuudesta, joko oikean diagnoosin kera tai positiivisesti tulkiten "riippuvuudesta".

Sen merkki on, että asia ei unohdu vaan roikkuu ja vaivaa mielessä jatkuvasti. Kysymys on mielen pikarauhoittelusta jollain pikatyydykkeellä, tavallaan oireen hoitoa. Miehen fysiologialla se käy helposti pornolla. Sinun on arvioitava, mistä miehen kohdalla on kysymys, ja itsekin voit yrittää vähentää allergisuutta tuosta "epävarmasta olostasi".

Se, että on syntynyt noin paljon tekstiä puolesta ja vastaan, johtuu tästä pornon vaikutuksen ainakin kahtalaisesta luonteesta: Tällaista kyökkisykolokiaa, mutta poimi tästä oleelliset, mutta parisuhteen toimivuutta joudut lähitulevaisuudessa arvioimaan, se juttu edessäsi on.

Mä en suoraan sanottuna ole koskaan ymmärtänyt tota ajattelua, että ei se katselu "johda tuon kummempaan". Mihin sen muka pitäisi johtaa? Pornonkatsominen on jo tarpeeksi vakava ongelma.

Tietysti jokainen saa tyytyä sellaiseen mieheen kuin haluaa, ja jos porno ei todella häiritse naista tai jopa itse sitä katsoo niin silloinhan on vakka kantensa löytänyt.

Mutta kyllähän nyt toki pornonkatselu sinänsä riittää syyksi päättää suhde, jos siltä tuntuu. Ei pedofiilin vaimollekaan kukaan sanoisi, että anna sen haaveilla sylilapsista ja katsella sukualbumia sillä silmällä, se on ihan ok niin kauan kuin se ei johda tekoihin. Ei se ole ok, parisuhteen kannalta. Jos vie lapsen uimahalliin, ties mitä iloa siitä joku pedofiili saa. Tai joku homo voi olla siellä tiirailemassa. Ja entäpä uimahallin järjestyksenvalvojat? Hyvä ihminen, vertaatko pedofiileja ja lapsista kiihottujia homoihin tai gynekologeihin?

Itse en edes käy uimahalleissa tai julkisissa pukuhuoneissa, koska se olis aika akward. Ei kyse olekaan siitä, etteikö lapsen voisi viedä uimahalliin, vaan siitä, että kukaan henkisesti terve nainen ei halua olla pedofiilin kanssa parisuhteessa, vaikka tämä ei toteuttaisikaan taipumustaan vaan vain haaveilisi ja katselisi. Samoin on normipornon kanssa. En ymmärrä miten kukaan nainen viitsii alistua olemaan pornoa katsovan miehen kanssa. Jos luet kirjoitukseni uudestaan, huomaat, että siinä ei hyökätä homojen, gynekologien eikä pedofiilien kimppuun.

Homot, gynekologit ja pedofiilit saavat mielessään haaveilla mistä haluavat; sitä ei voi estää eikä siitä ole syytä pahastua. Tosin olen ymmärtänyt, että sotilas tai jääkiekkoilija ei uskalla mennä suihkuun, jos hänellä on epäilys, että joukkuekaveri on homo. Perheen saa ilman miestäkin. Eihän miestä tarvitse mihinkään, paitsi nyt parisuhteeseen ja seksiin jos mies on sellainen että sitä pystyy arvostamaan ja ihailemaan.

Mutta kuka haluaa harrastaa seksiä sellaisen tyypin kanssa, joka katselee tuhansien tuntemattomien naisten ja miesten alapäitä ja keskinäistä seksiä ja kiihottaa sellaisella materiaalilla itseään? Eihän sellaisessa ihmisessä ole mitään haluttavaa tai tavoiteltavaa, koska sellaisen miehen saa kuka vaan houkuteltua seksiin kanssaan. Minä olen oikeassa ja muut väärässä! Ilmankos joudutkin olemaan yksin.

Jos minulle tarkoitit, niin olen omasta halustani sinkku. Saan kyllä halutessani seuraa, mutta kun on nämä korkeat laatustandardit. Rehellinen mielipidekö nyt noin lapselliseen purkaukseen ärsytti? No jos ei miehellä ole kykyä selviytyä elämästä ilman pornoa, joka on kuulemma arkinen juttu eikä merkitse mitään, niin miten pystyisi pidättäytymään villistä once i a lifetime -seksistä, jos sitä on tarjolla?

Tottakai pornoton mies antaa itsestään luotettavamman kuvan. Sitä joko hallitsee mielitekonsa tai ei. Kaikkea kun ei voi eikä pidä saada. Avainasia olisi ymmärtää se, eikä keksiä kiertoteitä harrastaa seksiä koko maailman kanssa. Eipä niin kuten ei se pornonkaan katselu ja niiden naisten ihailu ja niiden sängyssä kuvittelu, eli jos mies katsoo pornoa niiden naisten takia se on luultavasti petturiainesta, ei sellaiselle tee omaa pillua mieli enää antaa, vaan säästää sen sellaiselle joka arvostaa muutakin kuin silareita ja muiden pillureikien anatomiaa.

Kenenkään ajatuksia ei voi omistaa ja jokainen saa tietysti fantasioida mistä tahtoo. Mutta juuri siksi, että kaikilla on mahdollisuus ja kyky fantasioida, ei tarvita pornoa. Fantasiat on yksityisiä ja henkilökohtaisia, kuten normaalisti myös kahdenkeskinen seksi on yksityinen tapahtuma.

Porno rikkoo tätä räikeästi, porno ei ole yksityistä vaan päinvastoin koko maailman katsottavissa. Joka siihen bisnekseen lähtee mukaan, joko esiintyjänä tai katsojana, ei kunnioita seksuaalisuuteen luonnostaan kuuluvaa intiimiyttä. Voin puhua vain omasta puolestani: Tosin minun on myönnettävä, ettei kukaan ole tullut tarjoamaan minulle once in a lifetime -seksiä. Monella naisella on raiskauskuvitelmia, mutta ani harva koskaan oikeasti hakeutuu raiskattavaksi tai edes tarttuu "tarjottuun tilaisuuteen".

Vielä useammat naiset innostuvat lesbopornosta, vaikka pitävät itseään täysin heteroina. Sitten ovat nämä Fifty Shades of Grey -naiset.

Samoin miehen fantasioinneilla ja todellisuudella ei ole juuri tekemistä keskenään. Pelkkä mielikuvitus ei ole useimmille miehille likipitäenkään yhtä helppo ja voimakas kiihoke kuin porno. Maailmassa on paljon tuotteita, joita ei oikeasti tarvita, kuten samppanjavispilät. Samanlainen turhake on porno. Satojatuhansia vuosia on miehet selvinneet hengissä ilman nettipornoa, joten välttämätöntä se ei ole nykyäänkään. Omaa laiskuuttaan ja typeryyttään ei pidä väittää biologiaksi tai perustarpeeksi.

Ennemmin kannattaisi pyrkiä tekemään elämästä niin hyvää kuin se voi parhaimmillaan olla ja kohdella myös toisia ihmisiä hyvin, eikä vajota arjen pahuuteen. Naisten raiskauskuvitelmat eivät liity pornoon. Fantasiat tulee erottaa pornonkuluttamisesta. Samoin masturbointi täytyy käsitteellisesti ymmärtää itsensä tyydyttämiseksi esim. Ei minua siis kiinnosta, minkä verran miesten fantasioilla ja todellisuudella on tekemistä keskenään, sillä en tiedä miesten fantasioita. Sen sijaan pornon kuluttaminen on selvä merkki siitä, että mies ei kykene olemaan tarttumatta muiden ihmisten tarjoamaan kiihotukseen, jos sellaista on helposti ja ilmaiseksi tarjolla.

Toiset, oikeat ihmiset tulisi sulkea parisuhteen ulkopuolelle, mikäli sitten ei ole erikseen sovittu avoimesta suhteesta, mitä pornonkuluttajille suosittelen.

Siis katkera vanhapiika, osuin oikeaan! Ei ole taipumusta eikä syytä katkeruuteen enkä ole vanhapiikakaan.

Miehiä on ollut ja vuoden päästä voi taas harkita. Koitapa pysyä kommenteissasi ketjun aiheessa, minä en ole aihe. Itsetyydys on ok, mutta pornon katsominen pahuutta. Väitän että nykyihminen on masturboinut viimeiset vuotta. Loppujen lopuksi käy niin että pihtaajan reidet avautuvat sitten sille auervaaralle joka osaa luvata kuun taivaalta. Vakuutetaan ikuista rakkautta ja niin edelleen, ja sitten selviääkin että karveri pyörittää useampaa naista yhtäaikaa samassa luupissa.

Tämä on nähty monestikin. Propsit muuten tyypeille jotka osaa tuon taidon, itsellä ei pokka riitä. Miten tämä katkeran kilpailullinen kommenttisi liittyy parisuhteeessa ilmenevään pornonkulutukseen? Kun mikään ei riitä Täällä yksi miehensä pornolle menettänyt. Olen asian edessä voimaton. Olemme jo vanha pari, jonka historiassa tämä asia on tullut esiin aina silloin tällöin. Nyt on tainnut käydä niin, että minä kuitenkin hävisin pelin. Tavallaan ymmärrän innostuksen pornoon.

Mielestäni ole kumminkaan oikein, että parisuhteessa toinen osapuoli jää pornon takia paitsi yhdestä elämän perusasiasta, seksistä. Kyllähän vuosikausia pornoa harrastaneelle tavallinen seksi on pakkopullaa. Ei se vaan enää riitä. Niin se on kun laiskottaa eikä jaksa tyydyttää Silti usein käy mielessä että mikä on miehessä vialla tunnepuolella ettei voi olla ilman pornoa ja koskettaa sitä oikeaa naista, ihan oikeasti antautua sille vieressä makaavalle lahjalle ja lopettaa jatkuvat seksuaaliset ajatukset.

Älkää hyvät naiset olko sellaisen miehen kanssa, joka tekee pahan olon. Suosittelen vapautta ja itsenäisyyttä, se tekee onnelliseksi. Nimenomaan, pornohiiri omaan luukkuun, kaihtimet kiinni ja porno pyörimään, hauskaa loppuelämää!!! D Elämä on valintoja!

Mulla oli nuorempana mies tai poika joka laitto koneeseensa salasanan ja katto pornoo kun nukuin toisessa huoneessa, no meijän seksielämä ei ollutkaan kovin hienoa kun sillä oli vino kulli eikä oikein muutenkaan sytyttänyt kunnes löysin miehen johon intohimo syttyi ja petin ja jätin ton pojan. En tiedä katseleeko nykyisin pornoa ja millasta mut silloin oli ainakin teinipornon suurkuluttaja ja sen näköinen oli seuraava tyttöystäväkin. En tiedä onko nykyinen vaimo tyytyväinen seksiobjektin asemaan tai haitatako vino kulli myös heidän seksielämäänsä.

Käytännössä kaikki miehet katselevat pornoa. Eli vaihtoehtoinasi on olla ilman miestä tai hyväksyä pornon katselu. Niin ja te miehet olette valmiita menettämään sen oikean naisen tietokoneen ruudun takia. Vielä surullisempaa on se, että "te naiset" olette kykenemättömiä näkemään asiaa miehen kannalta. Mies ei käytä pornoa naisen kiusaksi. Pornon käyttäminen ei ole pahe eikä sen käyttäminen ole luonteen heikkoutta.

Se ei myöskään tarkoita, että mies ei täysillä rakastaisi ja himoitsisi naistaan. Ei pornomiehien kanssa tarvitse seurustella, mutta on väärin painostaa heitä muuttumaan. Miehet eivät ole olemassa naisten iloksi. Eihän nainenkaan petä miestään miehen kiusaksi, kun menee sänkyyn vieraan miehen kanssa.

Tarkoitus ei ole mitenkään loukata miestä vaan salata asia häneltä. Seksin harrastaminen muiden kanssa ei ole pahe eikä luonteen heikkoutta, se ei myöskään tarkoita ettei nainen täysillä rakastaisi ja himoitsisi miestään. No siitä olen samaa mieltä, että miestä ei kannata painostaa muuttumaan ja mielestäni se on väärin, koska vaikka ne miten muuttuisi, ajatusmaailmansa on yhä sama ja eroavainen omastani.

Ikävä kyllä nuo runkkarit jäävät yleensä myös itkemään perään ja lupailemaan perättömiä lupauksia. Se pornon katsominen ei myöskään oikeuta valehtelemaan siitä. Näki sen miten oikeana tahansa. Se, onko porno pahe, on sitten taas mielipideasia, eikä yleistettävä juttu. Mutta myöskään me naiset ei olla miesten iloksi olemassa. Emme ole mitään objekteja, joita voi vaihdella mielin määrin. Mutta se on vale, että naisen on joko totuttava pornoon tai oltava yksin. Muun kaltaisia miehiä löytyy myös, omasta lähipiiristäni kanssa.

Kisukisun kanssa olen samoilla linjoilla. Jos miehellä on oikeus pornoon, on naisella oltava oikeus toisiin miehiin. Me kun emme kerta etsi seksistä samoja asioita. Olemme siis täysin yhtä mieltä, että miehiä ja naisia ei ole luotu toisilleen.

Luonto vain huijaa heidät yhteen, jotta laji jatkuu. Pornon katsominen siis sama kuin sänkyyn meneminen vieraan kanssa? Romanttinen komedia on siis sama kuin menee treffeille vieraan miehen kanssa. Ei se sama asia ole, mutta yhtä lailla kummallakin on suhteessa oikeus hakea stimulaatiota ulkopuolisista ihmisistä.

Kaikki eivät pidä pornosta, mutta pitävät vuorovaikutuksesta ja intiimistä läheisyydestä. Parisuhde nyt vaatii kompromisseja ja jos ei voi luopua leikeltyjen pillujen tuijottelusta jos se naista häiritsee niin jossain on helvetisti vikaa!

Kerran löysin ex-tyttöystäväni sivuhistoriasta useamman pornosivun, mustia miehiä oli mm. Tilasin sitten samantien pari sihteeriopiston tsekkiläistä huoraa kotiimme. Puoliso tuli kotiin kesken hommien ja sai jonkun ihme kohtauksen. Heitin sen sitten ulos asunnosta ja lopetin suhteen, kun ei kerran mulle anna samoja oikeuksia.

Nainen saa kyllä tönöttää pornoromaani kädessä kaikki illat, mutta mies ei saa ikinä katsoa pornoa. Tämä on sitä tasa-arvoa: Eli pornoa ei saa ehdottomasti katsoa parisuhteessa, mutta vieraissa voi käydä.

Eihän kukaan niin sanonut, vaan että jos toinen saa hakea ulkopuolista stimulaatiota, niin sitten saa toinenkin. Tai sitten voi sopia, että jätetään ne muut ihmiset suhteen ulkopuolelle ja ollaan uskollisia. Kyllähän se vähän sitä on jos kuvittelee olevansa sängyssä ja panevansa ko.

Mitä jos ruudulla olisi joku tuttu ja sama juttu, eikö se silloinkaan olisi pettämiseen rinnastettavaa, eli ero on siinä ettei pornoesiintyjää tunne? Voihan tuntemattoman panemistakin fantasioida ja sen toteuttaa livessä jos tulee mahdollisuus helpostikin. Vähän sama homma jos on suhteessa mutta rakastunut myös johonkin toiseen ja himot vaan saa masturboimaan ja ajattelemaan tätä yhtä, eikö se silloinkaan ole henkistä pettämistä kun masturboi ajatellen että harrastaisi seksiä tämän toisen kanssa, vaikka ei tavallaan ole "pettänyt".

Minulla on myös ollut ilo olla suhteessa mieheen, joka piti pornoa pikkupoikien touhuna. Hän rakasti yhteensulautumista, ihon kosketusta ja minun hymyäni. Hän oli minulle huumetta, jota ei muut ns. Hänellä oli halua ja aikaa keskittyä minuun. Laiska ja itsekäs ei viitsi. Aikuisena ulkoiset tekijät, ylipaino, arvet ja rypyt, menettävät merkitystä monilla. Tämä mies ei ollut ulkoisesti väristyksiä herättävä, pieni laiha kuikku, pienellä munalla.

Puhuimme siitä, miten vääriin asioihin moni keskittyy: Palvoimme toistemme epätäydellisiä vartaloita. Vaikka suhde ei muuten toiminut, toivon että vielä saan samalaista kosketusta ei seksuaalista , sillä se tavallinen kosketus muuttui seksuaaliseksi. Valitettavasti joudun toteamaan, että avioliitto kannattaa rakentaa järkisyille ja hakea onnenhetket muualta. Kun katselee tarpeeksi oman genrensä alapuolelle, löytyy tunnetta ja toivottavasti samaa, mitä itse sain kokea.

Mä vaan 45 Olen vuotias nainen ja onnellisesti aviossa. Seksimme on loistavaa, kiihottavaa ja kokeilunhaluista. Katsomme silloin tällöin mieheni kanssa yhdessä pornoa ns. Täytyy kuitenkin sanoa, että jos mieheni jäisi kiinni pornon katselusta yksin, se olisi mielestäni säälittävää ja kuvottavaa ja varmasti myös loukkaantuisin.

Pornolla on koitakin etuja esim. Tulee turhan kriittiseksi omasta kropastaan ja väkisin vertaa pornotähtiin. Totuus on kuitenkin se, että se on heidän työtä ja vaatii armottomat valmistelut jotta he näyttävät siltä miltä näyttävät. Monella on silarit ja alapäästäkin häpyhuulet leikattu "pois edestä". Pitäähän kaiken olla tarjottimella ja näkyä. Mutta en hyväksy sitä että yksin katselee, Runkatkoon mielikuviensa kanssa kuinka paljon vaan, mut ei pornoleffojen On minusta vaan surullista että porno vie seksin parisuhteesta.

En tajua oikeesti miksi paremmin kelpaa oma käsi kuin nainen? Siinä sitten olet ilman kun toinen vaan runkkaa Miettii vaan mikä helvetin vika minussa oikein on kun en kelpaa Enkä ole mikään ylipainoinen enkä ruma.

Huolehdin itsestäni ja olen tai sanotaan olisin aktiivinen seksissä. Mutta kun ei jaksa ei haluta tai muuta selitystä. Oikein inhottaa mennä kotiin kun tietää mitä siellä on touhuttu. Tekisi mieli joskus turpaan vetää. En mä ole pitkään aikaan katsonut pornoa..

Juu Juu Älkää pitäkö meitä naisia tyhmänä!!!!!! Vaikka masturboin aina kun silmä vältti, vaimokin päivitteli, miten olen aina valmis seksiin. Kunnes hän pääsi asioista selville ja osoitti inhonsa. Ei hän halua olla tekemisisissä naisen kanssa, joka inhoaa häntä. Älä tongi miehen sielua, jos olet heti iskemässä puukolla. Miehesi tilanne on vaikea. Hän ei ehkä ymmärrä itseään eikä osaa perustella itselleenkään, että hän menettelee kaikin puolin oikein ja normaalisti.

Hän on kuin vasenkätinen, joka yrittää pakottautua oikeakätiseksi, mutta häpeäkseen jää kiinni vasemman käden käytöstä. Jos sitten onkin niin, että käsi voittaa sinut seksissä, onko siitä syytä suuttua miehelle?

Pitääkö hänen sitten laskea vaatimustasoaan ja pakottautua rakasteluun? Asia on niin, että seksipakkoa ei ole koskaan kellään. Sinulla ei ole mitään oikeutta esittää vaatimuksia, voit vain valita, kelpaako parisuhde sinulle vai ei.

Älä raunioita miestäsi; sinähän rakastat häntä vai? Kyllä mä rakastan miestäni ja enköhän mä olisi hakenut sen puuttuvan seksin muualta jos ei olisi enää tunteita? Mutta en halua ketään muuta. Olen ehkä käsittänyt jotain väärin kun olen luullut että parisuhteeseen kuuluu seksi eikä se ole sitä että toinen runkkaa yksin ja muuten pihtaa.

Kyllä minua suututtaa jos keskinäinen rakastelu jää pois sen takia et on kytätty pornoa ja siinä tyydytetty itsensä. Mä jos alan "vonkaamaan" tulee tylyt pakit. Ei sitä paljon enää viitsi toista lähestyä jos usein tulee vastaus ei. Siinä on mun ongelma jota mietin.

Ja ollaan puhuttu asiasta useita kertoja Halu puolisoa kohtaan voi kadota. Se voi tapahtua ilman näkyvää syytä tai syy voi olla tiedossa lihominen, kaljuuntuminen, vanheneminen, kyllästyminen Siitä voi hyvästä syystä masentua, mutta mieleen ei tulisi suuttua. Totuus on, että jos rakastelu olisi molemmista kivaa, sitähän tehtäisiin paljon. Ja jos se ei ole toiselle kivaa, miten se voisi olla toisellekaan? Ei se hemmetti soikoon ole mikään rakkaudellinen suhde jos halu puolisia kohtaa vähenee kun miehen karvapeite pään päällä ohenee.

Älä ole noin pinnallinen. Eikä hyvään seksiin voi kyllästyä. Et voi mitenkään jatkaa seksitöntä suhdetta ja tuo torjuminen haavoittaa sua ja naiseuttasi aikalailla, joten nyt mies suurennuslasin alle, nauhurit pyöriin olkkarin verhojen taa, tai yksityisetsivät perään, onko mahdollista että pettää tai runkkaa jo addiktion tasolla?

Onhan hänellä jotain velvollisuuksia sinuakin kohtaan, vähintään sitten päättää epätyydyttävä suhde, ennenkuin tuhoaa itsetuntosi. Ei olisi ihme jos itse ajautuisit pettämään tuossa kipeessä tilanteessa, torjuminen tuntuu karseeltta ja syö itsetunnon nopeesti nollaan. Pornon kattomisessa ei mielestäni oo mitään ihmeellistä, mutta valehtelu on eri asia.

Tiedän tuon tunteen, että voiko enää luottaa Kokemuksesta voin sanoa että valheesta jää aina kiinni, ennemmin tai myöhemmin. Niin paljo mulle on viimeaikoina valehdeltu ja valheista kiinni jääty! Joo eli jokaisen miehen on pakko möläyttää parisuhteen heti alkuun: Katson netistä pornoa ja yleensä myös uutisista vähäpukeisten naisten kuvat.

Lisäksi katson myös sarjoja joissa vilahtaa alastonta pintaa. Olis oikein hyvä asia säästäis paljon aikaa että vois jo alkuun diskata noin yliseksuaalisen kaverin ja etsiä jotain kypsempää tapausta josta on muuhunkin kuin seksiseksiseksiseksi - keskeisiin mielenkiinnon kohteisiin. No ei kai nyt sentään. Rohkeasti keskustelua alusta asti.

Lapsellinen asenne kuitenkin sinulla: Meillä vaimon mielipide muuttui jyrkän pornovastaiseksi lasten synnyttyä. Miten juttelu parantaa asiaa? Pitäs miehenki mielipide muuttuu kun lapsia tulee! Onko se hyvä iskä vai paska jätkä joka tuijottaa naisten pimppejä ja runkkailee kun on saanut omat pikku tyttönsä ja poikansa nukkuun?

Neki naiset jota runkkaat on ollu joskus pikkutyttöjä kans mutta jääny ilman huolenpitoo köyhyyden tai muitten ongelmien takia!!

Sinun tuheros pitää muurata umpeen lasten tulon jälkeen. Vankilaan kaikki pornon katsojat. Aloitetaan ratsiat pornoa katsovista naisista, koska heiltä ei liikene myötätuntoa hyväksikäytetyille tyttörukille, vaikka ovat samaa sukupuoltakin. Ei ole kypsä semmonen mies isäksi joka ei pysty toimimaan vastuullisesti ja olemaan esimerkkinä. Juu vaimonhan on kerrottava lapsille heti jos mies runkkaa.

Vastuu on otettava ja se kannettava. Ei lapsille kerrota aikuisten asioita. Mutta jos tekee maailmaan lapsia, toivoo tietysti että niitä kohdeltaisiin maailmassa hyvin, eikä käytettäisi säälimättä hyväksi. Muutoksen voi aloittaa itsestä luopumalla pornosta. Sitä paitsi masturbointi on luonnollista ja sen voi aikanaan sopivassa iässä lapsille kertoa, että itsetyydytys on normaalia ja lähes kaikki tekee sitä. En arvioi pornon hyväksyttävyyttä sen perusteella, miten se minun pikku parisuhteeseeni vaikuttaa.

Porno on globaalisti epäeettistä ilman että sen parisuhdevaikutuksia otetaan lukuun. Itselleni pornon inhottavuus liittyy siihen, mitä se on ja miten se tuotetaan. Siksi olisi mahdoton kunnioittaa ja rakastaa miestä, jonka mielestä porno on hyvä juttu. Mua ei häiritse kumppanin itsetyydytys enkä utele mitä silloin ajattelee. Se on hänen asiansa.

Porno taas ei ole yksityisasia. Se ei tapahdu päässä vaan tuotetaan maailmassa oikeilla ihmisillä. Tuo on oikea ongelma, myönnetään. Hyväksytkö miehellä muuten lenkkarit, T-paidan ja älykännykän? Nekin on mahdollisesti valmistettu epäeettisissä oloissa. Porno ei ole välttämätöntä, kuten vaatteet ja kengät ovat. Aasian tehdastyöläisten oloja pyritään valvomaan ja parantamaan.

En kuitenkaan tarkoita pornon epäeettisyydellä pelkkää tuotantotapaa, vaan tuotetta itsessään. Tuote itsessään on epäeettinen, vaikka se yritettäisiin tuottaa niin eettisesti kuin mahdollista. Seksi ja seksuaalisuus on luonteeltaan yksityistä. Porno ei ole yksityistä, siinä päinvastoin juhlitaan julkisella häpäisyllä.

Vaatetehtaan työläisenä toimiminen ei ole työläisen loppuelämän kannalta niin leimaavaa kuin pornotyöläisen työ. Porno ei nykyään edes häviä minnekään, vaan menneisyys on aina mahdollista kaivaa esiin. Menneisyyden virheestä joutuu yksityinen ihminen siis kärsimään kohtuuttomasti. Moni katuu, mutta sekö katsojaa liikuttaa. Ei hän välitä vähääkään, vaikka esiintyjää olisi nuoren ikänsä ja ymmärtämättömyytensä vuoksi kusetettu.

Itse hän ei missään tapauksessa haluaisi esitellä penistään ja peräaukkoaan netissä koko maailmalle, mutta se ei estä häntä väittämästä, että pornossa esiintyvät ovat täydessä ymmärryksessä ja omasta halustaan mukana. Pornon katselu sinänsä on minusta ok sillä ehdolla, että se EI vaikuta pariskunnan yhteiseen seksielämään. Useimmitenhan se tietysti vaikuttaa, ainakin heikompilibisiin miehiin. Meillä asia hoidetaan niin, että pakotan mieheni halutessani tyydyttämään minut, vaikka hän ei itse saisi seisokkia eli tod.

Toimii suhteellisen hyvin, suosittelen! Miehelle naisen yksipuolinen tyydyttäminen on tylsähköä, joten tavallaan mies aina nauttii itse oman rangaistuksensa, jos on tullut runkkailtua. Vain mieletään sairailla ihmisillä toisen runkkailu oikeuttaa rangaistuksen antamiseen. Voit siis miettiä oletko ihan terve. Nyt ei ole lääkityksesi kohdillaan.

Eli jos miehinen kunto ei kanna seuraa siitä rangaistus? Mikä rangaistus siitä seuraa, jos kunto ei kestä työstressin, verenpaineen tai vaikka masennuksen vuoksi?

Mistä muuten tunnistat, että minkä kulloinkin on syy kunnon romahtamiseen, vai rankaisetko ihan varmuuden vuoksi. Jos joku mies sattuisi toteamaan jotain noin ajattelematonta, niin "päivystävä feministi" tekisi heti suur hälytyksen sovinismista. Ymmärrätkö aivan tahallasi väärin? Kuten totesin, olen psyykkisesti terve, kuten myös fyysisesti. Ja ylipäätänsä jos joku on kanssasi eri mieltä, tuomitsetko tämän aina mieleltään epävakaaksi?

Oli kyllä ehkä hölmöä ja turhan jyrkkää käyttää tässä yhteydessä termiä "rangaistus", kun nyt se yksi sana näköjään valtaa joidenkin päät. Olisi pitänyt käyttää termiä "vastuunkanto" tms.

Jos hän on runkannut, niin ok, hän saa silti olla seksuaalisesti kanssani. Jos hän ei ole runkannut, niin ok, voimme olla yhdynnässä keskenämme. Jos tämä todella jollekin on ylivoimaista, suhteen perusta oikeasti rakoilee. Meillä on asia keskusteltu auki jo aikaa sitten ja useaan otteeseen. Kommunikointi suhteessa on tärkeää. Eli tiedän, kuinka aktiivinen tämä on seksuaalisesti.

Eli meillä on sovittuna vähimmäiskerrat sille, montako kertaa tietyn aikavälin aikana harrastamme yhdessä seksiä tai vaihtoehtoisesti mies tyydyttää minut.

Jos emme olisi tehneet tällaista toimintamallia, uskon, että meillä olisi ongelmia. Aivan kuten tälläkin palstalla huomaa, miten monet naiset ovat hajoamassa miehen seksikäyttäytymisen vuoksi. Minä en marttyyriksi ryhdy ja toivon, etteivät muutkaan. Järjen käyttö on sallittua. Jos joku asia ei toimi, niin ei se sillä korjaannu, että odotellaan ja huokaillaan ja kärsitään.

En ymmärrä tahallani väärin. Tämä ja tuolla jäljempänä oleva kirjoitus selittääkin näkemystäsi jo paljon selkeämmin ja antaa siitä aivan toisen kuvan. Alkuperäinen kirjoituksesi sisälsi ajatuksen seksin käyttämisestä rangaistuksena, mikä on intiimin asian käyttämistä toista alistavana tekijänä. Tämä ajatus on mielestäni sairas. Seksuaalisuus on mitä suuremmassa määrin kunkin itsensä henkilökohtainen herkkä perustarve, johon ulkopuolinen "väkivaltainen" puuttuminen on väärin.

Kuten itse totesitkin sanavalintasi oli huono. Olisiko ollut ymmärrettävyyden nimissä parempi puhua yhteisestä vastuusta ja halusta tuottaa hyvää parilleen puolin ja toisin?

Kirjoituksesi ja sen selityksen jälkeen minun on tunnustettava, että tunnut suvaitsevalta, sekä fyysisesti että etenkin henkisesti terveeltä. Toivoisin tälläisten tasapuolisten ja järkevien mielipiteiden esiintyvän tällä palstalla useamminki.

Valitettavasti alkuperäinen viestisi oli huonosti muotoiltu, mikä selvästi vaikeutti sen ymmärtämistä sekä antoi täysin väärän kuvan sen sisällöstä. Onneksi tämäkin saatiin nyt selvitettyä. Kauhea rangaistus, että joutuis naisensa tyydyttämään, huh huh.

Jos naisella on kuukautiset, niin pakko antaa vähän poskihoitoa joka päivä. Runkkaus on itseaiheutettua, kuukautiset eivät. Mieskö hermostuu, kun pitäisi huomioida toinenkin eikä vain sitä omaa heppiä? Ei sillä ole mitään merkitystä. Eli poskihoidon antaminen on mahdottomuus kun on kuukautiset? Toiminta on ihan yhtä itsekästä ja yhtä vähän itsekästä kuin se, että mies runkkaa itsekseen yhteisseksin sijasta.

Parisuhde on kahden ihmisen suhde ja siihen kuuluu myös seksuaalinen kanssakäyminen. Jos mies jättää naisen seksuaalisuuden huomioimatta pornon takia, kyseessä ei ole terve ja kestävä parisuhde. Suhteessa on huomioitava myös toisen seksuaalisuus.

Mutta koska näin tuppaa monilla käymään, on periaatteessa miehen velvollisuus huolehtia joka tapauksessa naisensa tarpeista. Eli mies voisi tyydyttää naisensa ilman runkkailua perinteisesti, mutta jos tämä päättää valita runkkaamisen, niin hän saa joka tapauksessa tyydyttää naisen. Meillä tähän on päädytty, koska suhde on muutoin täysin loistava ja olisi järjetöntä ja kauheaa antaa sen murentua seksiasioiden vuoksi.

Eli kunhan vain mies huolehtii myös naisen seksielämästä, kaikki on loistavasti. Edelleen, suosittelen muillekin pariskunnille! Onko ne jotenkin toisensa poissulkevia, niinkö yrität kysymällä väittää? Seksi ja rakkaus ei aina kulje suoraan käsi kädessä, addikteilla varsinkaan. Kai rakkaudettomat suhteet loppuu aika helposti, miksi sellaiseen näkisi vaivaa kompromisseilla tai muutenkaan?

Se että toinen tai molemmat parisuhteen osapuolet tyydyttävät itseään ei kyllä poissulje molempien välistä rakkautta. Saatko seksissä rakkautta kumppanilta? Miten pinnallisesti kumppani suhtautuu seksiin, onko se vain tyydytystä vai enemmän?

Lopeta kumppanisi kyttääminen ja kasva henkisesti aikuiseksi. Lisäksi kasvata itsellesi normaali itsetunto niin toisen masturbointikaan ei enää haittaa. Ei sillä ole mitään väliä jos miehesi katsoo pornoa. Elämässä on oikeitakin ongelmia ja tämä ei ole yksi niistä. Kyllä sellanen ajaa itsetunnon aika alas ihan turha muuta väittää. Edellisessä suhteessani harrastimme harvoin seksiä, koska mieheni katsoi niin paljon pornoa.

Minun kanssa oli hankala saada seisokkia aikaiseksi. Ja silti minut torjuttiin. Muistan, kun kerran nettimme oli viikon ajan jostain syystä poissa käytöstä.

Hän hankki korvikkeeksi jonkun pienen käsikonsolin, jolla voi pelata pelejä ja mennä langattomasti nettiin. Se kädessä hän sitten katsoi pornoa ja runkkasi 20cm x 20cm kokoiselta ruudulta. Jestas, mitkä vihat minulle tulee vieläkin pintaa kun ajattelen häntä. Hän sai totta tosiaan silloin vuotiaan nuoren naisen kadottamaan itsetuntonsa.

Siihen aikaan monesti kirjoitin tänne ja sain vastaukseksi, että "lopeta se kyttääminen, pornon katsominen on ihan normaalia," tai että "osta seksikkäitä hepeneitä ja ota mieheltäsi useammin suihin.. Eräänä päivänä monen vuoden yhdessä asumisen jälkeen minulle riitti.

Hän ei enää osoittanut minua kohtaan minkäänläistä seksuaalista kiinnostusta, vaikka jatkuvasta torjumisesta johtuen panostin entistä enemmän ulkonäkööni pitäen itseäni hyvin hyvin laihana väkipakolla ja käyttäen paljon rahaa kosmetiikkaan yms alusvaatteisiin. Sain tietää, että hän oli muutama kuukausi takaperin käynyt ulkomailla ollessaan strippiklubilla ja silloin minulla vain naksahti.

Ei se itse strippiklubi vaan se, että miksi hän haluaa kyllä muita naisia katsella klubeilla, lehdistä, pelikonsolista, internetistä, puhelimestä mutta ei minun naisensa!!!

Jätin hänet ja päätöstä en kadu. Olen nähnyt hänet viimeksi päivänä, jolloin hän muutti pois. Ja ikävä ei ole. Nykyään minulla on maailman ihanin mies, jonka kanssa olen nyt asunut kolme vuotta. Harrastamme seksiä lähes joka päivä ja molemmat saavat tuntea olevansa haluttuja. Kehumme ja ihailemme toisiamme.

Nykyinen mieheni ei tiedä ikävästä edellisestä parisuhteestani, mutta oma-aloitteisesti hän kerran aloitti keskustelun, kuinka hänen mielestä pornon katsominen ja runkkaaminen parisuhteessa on typerää; miksi ei voi harrastella oman kumppanin kanssa? Mieheni jatkoi, että hän ihmettelee miksi ihmeessä hänen ystävänsäkin lataavat pornoelokuvia kotikoneelle kun olisi oma nainen jolle voisi tehdä vaikka mitä taikoja HYvät naiset, älkää tehkö samaa virhettä kuin minä, eli jääkö murehtimaan pornon töllääjän kanssa samaan nurkkiin.

Minä menetin oman itsetuntoni ja liian monta nuoruusvuotta siihen, että katselin itseäni peilistä vihaten itseäni ,että minussa on varmasti jotain vikaa kun mieheni haluaa ennemmin omaa kättään kuin aitoa elävää naista. Herranjumala, nyt alkoi melkeen pelottamaan. Olisin nimittäin voinut kirjoittaa täysin saman tekstin, niin tarkalleen se kuvaa omaa tilannettani. Näitä palstoja ei todellakaan pitäisi lukea. Täältä olen vain saanut käsityksen siitä, että minussa on oltava jotain vikaa.

Jos ei fyysisesti niin vähintäänkin henkisesti, olenhan sairas kyttääjä ja mustasukkainen nuija, ja hei, kaikki miehethän katsoo sitä pornoa. Se on pelkästään luonnollista tai jos ei muuta niin ainakin se on minun vikani. Niihin aikoihin seksiä vielä oli enemmän kuin tarpeeksi. Pikkuhiljaa porno todella korvasi minut, nykyään jos seksiä edes on jos hän saa tappinsa ylös , siemensyöksystä ei ole tietoakaan.

Paitsi jos laitetaan porno pyörimään. Varmaan ei ole kenellekkään epäselvää, miksi minusta on tullut järkyttävän epävarma itsestäni, ahdistus ja riittämättömyyden tunne kuuluu jokaikiseen päivääni. Miten helvetissä voisin olla vertaamatta itseäni niihin tyttöihin niissä elokuvissa, kun mieheni kiihottuu kyllä niistä mutta ei juuri nimeksikään minusta?

Häpeäkseni olen jopa syömishäiriön itselleni kehittänyt, niin paskalta tämä tuntuu, niin kipeästi haluan olla hoikempi ja "haluttavampi". Haha, oikeasti, olen käsittänyt ettei muuta ole tarjolla, että vika on vain minussa ja minun pitää muuttua. Eli elää puutteessa, olla hoikka ja laitettu, ostella seksikkäitä alusvaatteita jotta mieheni ehkä soisi kehun tai katseen minuunkin.

Voi elämä, olen niin saakelin typerä!! Kiitos kiitos kiitos ja kiitos että kerroit tarinasi täällä, jotenkin minäkin sain nyt boostin tehdä asialle jotain. En todellakaan halua tuhlata parhaita nuoruusvuosiani tällaiseen paskaan, jos kerran parempaakin on tarjolla. Jos ei miestä niin edes sitten yksin.

Niin monet itkut on asian tiimoilta itketty, ei enään kiitos! Mutta valtava kiitos sinulle viestistäsi!! Minäpä taidan siirtyä kohti parempaa huomista ;. Mukavaa jos viestistäni oli sinulle jotain apua: Toivottavasti se tosiaan pistää sinut miettimään haluatko totta tosiaan olla ikuinen kakkonen pornolle ja sairastaa syömishäiriötä itseinhossa, vai haluatko normaalin tasapuolisen suhteen, missä sinun ei tarvitse jatkuvasti töissä ollessasi huolestuneena miettiä mitä se mies nyt on siellä kotona tekemässä.

Toinen asia mitä usein olen tähän porno-aiheeseen liittyen ajatellut on sen katsomisen lopettamisen vastentahtoisuus miehillä. Edellisessä suhteessani minä itkin, rukoilin, masennuin, raivosin, riitelin, laihdutin, menetin ruokahaluni jotta mieheni huomaisi, että porno todellakin loukkaa minua ja haluan sen loppuvan.

Keskustelimme asiasta aina uudelleen ja uudelleen, mies lupasi ettei katso, mutta sitten jäikin taas kiinni. Mielestäni on kummallista, että miksei muka voi lopettaa tuollaista "harmitonta harrastusta" oman rakkaan avovaimonsa vuoksi jos toinen toistamiseen anelee että lopeta?

Esimerkiksi jos minä dildottaisin itseäni joka päivä ja mieheni sen vuoksi tuntisi jatkuvaa alemmuuskompleksia itkien, raivoten, masentuen niin en kyllä keksi mitään syytä miksi en muka voisi lopettaa muovisen kapulan työntämistä sisääni. Kiteytettynä siis, kyllä vaan porno taitaa olla aika kova riippuvuus aika monelle miehelle kun sitä ei vaan voi lopettaa. Toisekseen olen miettinyt oman kumppanin ihailua. Minä ihailin edellistä miestäni aina. En vilkuillut ketään toista, enkä fantasioinut kenestäkään.

En vain näe siinä mitään kiihottavaa. Mielestäni on kummallista, miksi pitää katsoa televisiosta jonkun toisen vartaloa kun sinulla olisi käsivarsillasi ihka aito ihminen? Myös jotkut ystäväni eivät aikoinaan ymmärtäneet pornon aiheuttamaa mielipahaani. Hekin sanoivat, että se on ihan normaalia ja että kaikki miehet että naiset he itsekin sitä katsovat ja masturboivat välillä yhdessä sekä erikseen. Ja kehoittivat vain että voisimme myös mieheni kanssa yhdessä sitä katsoa ja voisin hankkia uusia hepeneitä.

Ja toisekseen me kaksihan olemme siinä hetkessä toisiamme katseltavana, miksi siihen tarvitsisi muka jotain muuta vielä?! Myönnän, että minussa on myös hiukka mustasukkaisen vikaa. Mutta osaan käsitellä sitä. Ja kyllä se vähän on kumppanistakin kiinni. Julianna, jätä se mies. Vaikeata se varmasti on, mutta usko pois se ei muutu! Ja syömishäiriösi vain pahentuu kun joudut kilpailemaan sellaista vastaan mitä et voi voittaa.

Minä olen nyt jo vuotias, mutta uskallan sanoa ihan ääneen, että mieluummin olisin koko elämäni ypöyksin kun asuisin pornorunkkarin kanssa. Minä kärsin ja itken kun en saa tarpeita tyydytettyä ja hän on pahoillaan kun ei halua. Emme oikein pystytä eikä osata puhua.

Aihe on liian vaikee. En halua loukata enkä riidellä ja hän sulkeutuu koska ei myöskään osaa sanoa mitään. Yritän ymmärtää mutten ymmärrä.

Erota emme halua , mutta asialle pitäs saada jokin kompromissi jotta säilyis vielä jonkinlainen itsetunto. Mikä neuvoksi , tartten apua. Vuosia seurustellut miesten kanssa. Mutta ko vuotiaana ensimmäisen kerran ihastunut parhaaseen ystävääni. Olen todella huolissani, sillä vuosien saatossa paine ja tarve biseksuaaliseen parisuhteeseen tuntuu vain kasvaneen päivä päivältä. Olen tällä hetkellä naimisissa neljättä vuotta aviomiehen kanssa. Olemme avoimesti puhuneet tilanteestani ja hän on jopa antanut siunauksensa sille, että jos koen tarvetta ns.

En kuitenkaan tunne asiaa oikeaksi miestäni kohtaan. Olen sen verran vanhan koulukunnan edustaja, että jos alkaisinkin tutkailemaan omaa seksuaalisuuttani, ei olisi oikein pysyä naimisissa nykyisen miehen kanssa. Seuraukset häntä kohtaan voisivat olla järkyttävät enkä haluaisi häntä satuttaa. Siksi en ole mitään asian suhteen tehnyt.

Tietenkin asia on vaikea, sillä olen kasvanut kodissa, jossa homoseksuaalisuutta pidettiin pahana asiana ja olen oppinut siihen, että minunkin on oltava hetero, Viimeisin kahden vuoden ajan asia on vaivannut minua viikoittain.

Avioliitossani on muitakin ongelmia traumaattisten kokemusteni vuoksi. Seksi on lähes kokonaan loppunut, sillä se ahdistaa minua. Tälläkin hetkellä olen ihastunut erääseen opiskelukaveriini, joka ei kyllä taida ajatella minusta samoin. Mutta silti tämä kertoo, että olen jonkinlaisessa murroksessa ja olen onneton. En tiedä, onko kyse siitä, että olen elänyt vuosikausia ahdistavassa suhteessa hallitsevaan ja alistavaan äitiin, joka vihdoin viime syksynä kuoli.

Kaikesta huolimatta äiti oli minulle rakas, mutta helpotus silti tuli, kun äiti kuoli. Nyt koen olevani vapaampi toteuttamaan itseäni. Ja se helpottaa minua huomattavasti. Isänikin on löytänyt terveen parisuhteen. Kaipaisin neuvoja tilanteeseeni ja että kuinka voisin selvittää itselleni ketään satuttamatta, että olenko biseksuaali vai kenties täysin naisiin mieltynyt en pidä sanasta lesbo. Lisäksi huolettaa kaksi lastani - miten he suhtautuvat tilanteeseen, jos todella tajuan, että en löydä sielunkumppania miehestä vaan naisesta.

Vaikuttaako se negatiivisesti heidän omaan identiteettinsä ja kokevatko he hylkäämisenä sen? En tiedä ja siksi kyselen tässä. Kuinka uskallan ja ennen kaikkea, kuinka löydän henkilöitä, joiden kanssa voisin tutustua omaan seksuaalisuuteeni turvallisesti?

Miten minun heterona tulee suhtautua häneen? Olemme 60 pari lapsia emme saaneet. Hän ei hyväksynyt vierasta auttajana sänkyymme. Olisin antanut mahdollisuuden tällaiseen toteutukseen. Vieraita olisi ollut jotka olisivat auttaneet tässä meitä.

Niin monta kertaa, kuin vaan olisi ollut mahdollista vieras olisi saanut antaa vaimolleni hyvää. Löysin feminismin, kun aloin käyttää nettiä enemmän, noin vuotiaana. Feminismin mukana tulivat uudet seksuaalisuudet, sukupuolet ja politiikan osat.

Kiinnostuin etenkin aseksuaalisuudesta ja aromanttisuudesta, kun tunsin itseni kategorioihin sopivaksi. Minulla ei ole ollut ihastuksia omasta mielestäni.

Ensimmäinen platoninen ihastukseni syttyi 5-luokalla, tosin luulin sitä romanttiseksi. Luulen, että se johtui joukkoon kuulumisen halusta.

Olin kiinnostunut tästä pojasta kovin, hänellä oli pari samaa kiinnostuksenkohdetta kuin minulla, ja oli aina kovin kiltti minulle. Ajattelin häntä usein, ja luokassa halusin saada hänen huomionsa.

Nyt kun sitä enemmän ajattelen, en kuitenkaan halunnut romanttiseen parisuhteeseen tämän kanssa, halusin vain ystävystyä. Silti epäilen asiaa välillä. Tänä päivänä minulla on ollut noin vuoden ajan platoninen ihastus tyttöön, tosin se on intensiivisempi ja pidempi kuin ensimmäinen.

Hänelläkin on monia samoja kiinnostuksenkohteita kuin minulla. Emme ole enää samoilla luokilla, joten näen häntä vain pari kertaa viikossa. Mutta aina kun näen, mahaani kutittaa. Etsin häntä joskus koulun ruokalassa, ja haluaisin kovasti tutustua häneen paremmin. En mielestäni kuitenkaan halua tämän kanssa romanttista suhdetta. En ole kuitenkaan varma aromanttisuudestani tai -seksuaalisuudestani, näin nuori kun olen.

Joskus mietin, voisinko olla biromanttinen tai -seksuaali, mutta että enkö vain halua hyväksyä asiaa, kun aroaseksuaalin lokeron olen jo niin hyvin omaksunut, ja se tuntuu parhaalta. Epäilen kyllä, että olisin ainakin aromanttinen. Seksikin tuntuu vastenmieliseltä, tosin se voi johtua iästäni. Sinään seksi lisääntymiskeinona tai mielihyvän hankkimisena ei tunnu ällöttävältä, mutta ei se kiinnostakaan. Kuinka vastenmieliseltä seksi tuntuu, riippuu. Romantiikka ei itseänikään kiinnosta.

Kun kuulen että ystävilläni on taas uusi ihastus, pyöräytän silmiäni. Sinään romantiikkaan perustuvat leffat tai sarjat eivät tunnu houkuttelevilta. Osaan arvostaa romanttisia suhteita, mutta en näe itseäni sellaisessa, en nyt tai myöhemmin elämässä, eikä se tunnu oikealta, ei läheskään yhtä hyvältä kuin syvän ystävyyssuhteen ajatteleminen.

Romanttisen suhteen sijaan näen itseni vanhenemassa lemmikin tai parhaan ystäväni kanssa, platonisella tavalla. Pitäisikö minun kertoa kavereilleni, vai odottaa, jos tämä onkin vain vaihe?

Hei, olen pian vuotias nainen ja muutaman viime vuoden aikana seksuaali-identiteettini on ollut melkoisessa myllerryksessä, enkä oikein tiedä enää, mitä ja ketä uskoa tai mitkä ajatukseni ja kokemukseni ovat "totta".

Yläasteiässä huomasin, että minua eivät pojat ja seurustelu kiinnostaneet lainkaan ja että se teki minusta jonkinlaisen kummajaisen. Tutkin asiaa ja löysin tietoa aseksuaalisuudesta, mikä tuntui silloin sopivan kuin nenä päähän. Seksi, pussailu, seurustelu ja kaikki siihen liittyvä tuntui täysin irrelevantilta minulle.

En pitänyt asiasta mitään meteliä tai edes kertonut siitä kenellekään erästä ystävää lukuun ottamatta, koska kiinnostuksen puute seurusteluun ei ollut missään vaiheessa ongelma. Kotopuolessakin taidettiin vain huokaista helpotuksesta, kun istuin pahimmat teinivuodet kotona lukemassa, enkä riekkunut baareissa tai kuolannut poikien perään.

En tästä syystä itsekään ajatellut asiaa tarkemmin ja pidinkin itseäni vuosikaudet aseksuaalina, mutta "käytännössä heterona". Lukion jälkeen muutin opintojen perässä isommalle paikkakunnalle ja tutustuin uusiin ihmisiin. Lyhyestä virsi kaunis, vuosien kuluessa huomasin ihastuneeni naispuoliseen opiskelutoveriini, josta oli myös tullut hyvä ystäväni.

Tai ainakin luulen ihastuneeni - en edelleenkään tullut edes ajatelleeksi mitään sohvalla vierekkäin istumista intiimimpää kanssakäymistä hänen kanssaan, mutta pidin häntä äärimmäisen kauniina, halusin viettää hänen kanssaan kaiken aikani ja pelkkä puhelinsoittokin häneltä aiheutti perhosia vatsassa ja teki minut suunnattoman onnelliseksi. En kuitenkaan koskaan kertonut hänelle tunteistani, koska en itsekään ollut varma, mitä tunsin.

Kun hän sitten aloitti seurustelun erään toisen kanssa, yllätyin jopa itsekin, kuinka paljon se minuun sattui ja tajusin, että hän ei ollutkaan viehättynyt häneen "vain" ystävänä, vaan olisin mieluusti jakanut elämäni hänen kanssaan.

Siitä on nyt useampi vuosi ja vaikka olen päässyt ihastuksestani yli, tuntuu kuin sen jälkeen kaikki minussa olisi hiljalleen alkanut muuttua. Yritin olla ylianalysoimatta ihastustani, koska siihen ei liittynyt mitään seksuaalista ja sepitin itselleni olevani yhä "käytännössä hetero", mutta sain silti huomata kiinnittäväni enenevässä määrin huomiota viehättäviin naisiin, eikä ajatus seksistä tuntunut mahdottomalta, kun tulin ajatelleeksi, että partneri voisikin olla toinen nainen miehen sijaan, joskaan en edelleenkään kokenut seksiä mitenkään tarpeelliseksi.

Tämä tajuaminen syöksi minut jokseenkin myrskyisään identiteettikriisiin, minkä päätteeksi päädyin myöntämään itselleni, etten taidakaan olla edes pikkuisen hetero. Terminä lesbo alkoi kuulostaa osuvammalta. Olen keskustellut asiasta seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ystävieni kanssa ja heidän seurassaan minun on ikään kuin helppo tuntea itseni lesboksi. Heidän kokemuksensa ovat samankaltaisia kuin minulla, he eivät kyseenalaista termejä, joita itsestäni käytän ja he vaikuttavat vain ilahtuneilta siitä, että olen löytänyt tämän puolen itsestäni.

Yksin jäädessäni minua kalvaa kuitenkin edelleen epäilys, josta en uskalla tai voi puhua kenellekään. Entä jos olenkin käsittänyt jotain väärin itsessäni?

Mitä jos en ollutkaan ihastunut opiskelutoveriini - enhän halunnut seksiä - ja vain tulkitsin tunteitani väärin, ja kaikki siitä seurannut mieltyneisyys naiskauneuteen onkin vain jonkinlaisen itsesuggestion tuotos? Se, että tämä tajuaminen tulee tässä iässä, eikä esim.

En uskalla luottaa ajatuksiini, koska tuntuu jotenkin hupsulta painia näiden asioiden kanssa, kun on jo aikuinen ja minun pitäisi olla jo jotenkin "valmis". Osa lähipiiristäni myös sekoittaa ajatuksiani lisää. Eräs perheenjäseneni sanoi minulle, että ei usko minun olevan lesbo, koska vietän niin paljon aikaa "sellaisten" seurassa, että todennäköisesti vain kuvittelen itsekin olevani heistä yksi. Toinen sukulainen taas kommentoi, että minun ei ole tarpeellista tulla kaapista, koska en seurustele ja - suora lainaus - "kukaties tulet vielä muuttamaan mieltäsi".

En ole edes uskaltanut kertoa kaikille perheenjäsenilleni seksuaalisuudestani, koska pelkään sen aiheuttavan repiviä ristiriitoja jo valmiiksi riitelyyn taipuvaisessa perheessäni. Töissä meillä on pieni ja avoin työyhteisö minua taas kiusoitellaan siitä, etten ymmärrä mieskomeuden päälle ja vaikka olen kertonut, ettei seksi kiinnosta minua ja työtoverini väittävät tietävänsä, mitä aseksuaalisuus on, he eivät tunnu ottavan minua vakavasti, koska seksi ei ole minusta iljettävää tai vastenmielistä.

Tai ehkä minun pitäisi todistaa seksuaalinen suuntautumiseni jotenkin? Toisaalta en kuitenkaan jaksa jatkuvasti selitellä ja todistella itseäni, koska olen itsekin epävarma, enkä halua avautua kaikista seksuaalisuuteni kommervenkeistä ihan kenelle tahansa.

Ja miten ylipäätään todistaisin olevani sekä viehättynyt naisiin, että aseksuaali? Kuka minua uskoisi, kun en itsekään ihan ymmärrä, miten tällainen kombo oikein toimii? Olenkin ottanut tavaksi selvitä näistä tilanteista palaamalla takaisin ajatukseen itestäni "käytännössä heterona" koska tosiaan, en ole koskaan seurustellut tai ollut minkäänlaisessa intiimissä suhteessa yhtään kehenkään, joten minulla ei ole varsinaisia todisteita homoseksuaalisuudestani.

Mutta mitä enemmän olen tullut sinuiksi homoseksuaalisten taipumusteni kanssa, sitä rasittavammalta teeskentely tuntuu ja joskus lipsahdan roolistani, mikä luo hämmennystä kanssaihmisissä. Minusta tuntuu myös, että jatkuva seilaaminen roolista toiseen etäännyttää minut muista ihmisistä, koska he aistivat, etten ole aito.

Koen olevani jotenkin hukassa, tai vähintään eläväni kahdessa todellisuudessa. Luottoystävieni seurassa tunnen itseni vapaaksi olemaan juuri niin homo ja juuri sellaisella tavalla kuin hyvältä tuntuu, mutta muualla en ole oikein mitään, en aseksuaali, en lesbo, en hetero.

Epäilen identiteettiäni, koska se ei ole pysyvä ja pelkään, että homoseksuaalisuutenikin on vain joku alitajuinen rooli muiden joukossa, olkoonkin, että niinä hetkinä, joina voin olla avoimesti naisiin viehättynyt aseksuaali, koen itseni eheäksi ja kokonaiseksi.

En tiedä, mitä voisin tehdä, että elämääni tulisi selkeyttä ja identiteettiini pysyvyyttä. Muutin hiljattain uudelle paikkakunnalle työn perässä ja luotettavimmat ystäväni asuvat nyt tunnin ajomatkan päässä, ja nykyinen kotipaikkakuntani on niin pieni, ettei täällä ole esimerkiksi Setan paikallistoimintaa.

Lisäksi yleisilmapiiri on melko konservatiivinen. Koen itseni eksyneeksi, yksinäiseksi ja eristetyksi. Olin samaan aikaan ihastunut myös yhteen poikaan. Jostain syystä säikähdin aika paljon sitä, että menin ihastumaan tyttöön. Aloin ihastua samanaikaisesti sekä poikiin että tyttöihin. Pahinta oli, etten uskaltanut kertoa kenellekään, enkä tiennyt mitä tehdä. Yritin tosi kauan uskotella itselleni, että tämä on joku vaihe, joka menee ohi mutta tilanne on yhä sama, kun kevät talvella , ihastun sekä poikiin että tyttöihin.

Olen yrittänyt kertoa jo monesti mutta tuntuu ettei rohkeus riitä, vaikka sitä on kerätty jo aika kauan aikaa. Minua ahdistaa pitää tällaista "salaisuutta" itselläni, tosin olen uskaltautunut kertomaan parille hyvälle kaverille. He onneksi suhtautuivat hyvin, todella hyvin. En vaan tiedä milloin ja miten voisin kertoa.

Läheiseni ovat melko hyväksyväisiä enkä ole kuullut heidän puhuvan ilkeään sävyyn sateenkaarikansasta. Silti pelkään, että jos kerron, jotain pahaa tapahtuu ja he eivät hyväksy.

Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä?? Olen kolmekymppinen avioliitossa elävä kotiäiti. Minua on vaivannut pitkään omat ajatukseni perinteisestä avioliitosta, miten minä en ehkä kykenekään olemaan kelvollinen vaimo. Koen olevani polyamoristi, tai polyseksuaali tai jokin vastaava.. On vaikea löytää tästä tietoa netistä suomeksi, suomi24 ei ainakaan ole hyvä linkki siihen..

Mutta sen kautta löysin kuitenkin tämän sivuston, tämä vaikuttaa tarpeelliselta ja hyvältä palvelulta, kiitos teille työstänne. Minun on vaikea elää avioliitossa polyna. Mieheni on avoin asioille, mutta ei ymmärrä. Että kun laitoin sormuksen sormeeni, yhtäkkiä minun omistusoikeus siirtyikin miehelleni. Ettei kukaan muu koskaan missään ikinä saisi minua rakastaa, enkä minä ketään muuta kuin miestäni.

Että avioliitossa ei olisikaan kyse rakkaudesta, vaan toisen omistamisesta. Tämä ajatus tuntuu minusta ahdistavalta.

Rakastan miestäni, minulla ei ole tällä hetkellä muita miehiä, enkä haluakaan, enkä ehdikään, meillä on neljä lasta! Mutta jossain vaiheessa elämää, miksei? Ei se olisi pois minun rakkaudestani miestäni kohtaan.

Näin siis minä ajattelen. Ajatuksissani minä olen mieheni kanssa avioliitossa hautaan saakka, mutta siihen kuvioon mahtuu myös muita. Sallin tämän myös miehelleni, en koe mustasukkaisuutta, en ole koskaan ollut mustasukkainen. Mieheni koki asian aluksi siten, etten rakasta häntä tarpeeksi. Yritin selittää asiaa auki hänelle, mutta se on vaikeaa, kun ei ihan itsekään ole päässyt perille, mitä haluan.

Selitin asian niin, ettei minun rakkauteni ole sellainen "pala", mikä pienenee, kun annan sitä ihmisille pois. Selitin asian lasten kautta, meillä on monta lasta ja kaikkia niitä me rakastamme, eikä se rakkauden määrä pienene sitä mukaa, kun lapsia syntyy eli ihan kuin viimeiselle lapselle jäisi vähemmän rakkautta kuin muille ja rakkaus voisi loppua jossain vaiheessa. Koska mieheni on kokeilunhaluinen ja sinänsä avoin seksuaalisesti monille asioille, hän aloitti kanssani avoimen suhteen.

Se tosin tarkoitti sitä, että hän hankki yhdenillanjutun itselleen. Tämä oli kyllä minulle ihan fine. Mutta sitten mieheni päättikin, että nyt tämä "kokeilu" lopetetaan. Minulla ei ollut mitään juttuja, ajattelin, että jos mies kuin tottuisi ajatukseen, niin ehkä sitten joskus minullakin voisi olla jotain suhteita, tai meillä yhdessä. Nyt mies on sitä mieltä, että olemme vain me kahdestaan, emmekä ole asiasta puhuneet sen koommin.

Minua asia kuitenkin ahdistaa jollain tasolla. Koen sellaista painostavaa tunnetta rinnassani, kun alan ajattelemaan näitä asioita, koko loppuelämä kahdestaan. Yritän olla ajattelematta, mutta ne tulevat väkisin mieleeni.

Minulla on romanttisia ajatuksia joihinkin miehiin, mutta en halua pettää miestäni, koen sen olevan väärin. En halua myöskään erota, koska rakastan miestäni ja meillä on perhe. En myöskään halua aloittaa rinnakkaissuhdetta nyt, koska meillä on lapsia.

Ymmärrän täysin tämän asian, lapseni haluavat normaalin perheen. Enkä ole ajatellutkaan, että nyt mitään touhuisinkaan. Sitten kun lapset ovat isoja ja elävät omaa elämäänsä, silloin minä voisin aloittaa oman elämäni sellaisena kuin itse haluan. Tavallaan suljen osan itsestäni johonkin piiloon, ja odotan aikaa kun saan päästää sen ulos. Sitten kuitenkin mietin, että onko tämä ihan reilua minua itseäni kohtaan?

Kuinka voisin helpottaa oloani? Mistä saisin jotain keskusteluapua tai vertaistukea tällaiseen ongelmaan? Olen 32 vuotias nainen ja olen ollut onnellisessa suhteessa 34 vuotiaan naisen kanssa jo 8 vuotta. En ole koskaan ollut miehistä kiinnostunut seksuaalisesti.

Puolisoni on pitkään halunnut adoptoida lapsen mutta minusta se on väärin, jos lapsen isäsuhde on vaarassa, koska lapsella on oikeus isään ja äitiin. Viime keväänä tapasin ihanan naisen ja elämäni muuttui täysin. Huomasin että seksuaalinen suuntautumiseni ei estä normaaliperheen perustamista, sillä tämä nainen 28v, olikin mies. Huomasin, että aivan sama mitä siellä jalkovälissä on, kun ihminen säteilee naisellista kauneutta ja auraa.

Rakastuin tähän mieheen ja haluamme perustaa perheen ja nyt olen pulassa. Kuinka selitän tämän puolisolleni, että haluan erota. En kykene siihen, koska hän on niin läheinen ja rakas minulle.

Toinen kuinka selitän hänelle, että hänkin voi löytää miehen itselleen. Koko asiana minulla on alkanut ahdistaa mm. Olen hakenut netistä tietoa ja mm. Thaimaassa on paljon kauniita naisia jotka oikeasti sitte ovatkin miehiä joihin me lesbot tai heteromiehet rakastumme. Taas ihan sama mitä siellä jalkovälissä on. Mietin usein myös että eikö tästä voisi jakaa tietoa.

Ei tarvitsis jakaa ihmisiä lesboihin, homoihin tai heteroihin vaan miehiin ja naisiin, joista osa tykkää feminiinisistä piirteistä ja osa maskuliinista. Rakkautta kaikille Lue vastaus. Meillä on kaksi lasta, joista toinen jo aikuinen ja toinenkin melkein. Olen teini-iästä asti tiennyt olevani homo, mutta jotenkin vain elämä lähti menemään näin.

Vaimoni on tiennyt seksuaalisesta suuntautumisestani alusta asti. Välillä on ollut vaikeita aikoja ja ero on ollut lähellä, mutta vasta nyt olemme oikeasti eroamassa. Vuosikaudet halusin vain seksiä miesten kanssa eikä varsinaisia syvempiä ihastumisia ollut kuin pari kappaletta.

Tänä keväänä minulle tapahtui kuitenkin totaalinen rakastuminen toiseen mieheen. Aloin huomata kiinnostuvani 25 vuotta nuoremmasta melko uudesta työkaveristani vähitellen. Lopulta tämä johti siihen, että ajattelin vain häntä päivin öin. En ollut ikinä aiemmin tavannut miestä, joka miellyttäisi minua niin täydellisesti joka suhteessa. Olin melko varma siitä, että hänellä ei ole parisuhdetta ja ajattelin, että on mahdollisuuksien rajoissa, että hänkin olisi kiinnostunut miehistä.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että minun on pakko kertoa asiasta hänelle, koska muuten en ikinä pääse siitä yli. Eräänä iltapäivänä töistä lähdettyä onnistuin tarjoamaan hänelle kyydin ja kerroin autossa, että pidän hänestä joka suhteessa.

Hän otti sen juuri niin hyvin kuin ajattelinkin, koska hän on niin hieno ihminen. Valitettavasti hän ei kuitenkaan tuntenut minua kohtaan samoin, vaikka antoi ymmärtää, että hänellä on ollut homoseksuaalisia kokemuksia. Luulin, että asian selvittäminen auttaisi minua eteenpäin, mutta tuskasta tulikin aivan sietämätöntä. Minuun iski epätoivo siitä, että en enää koskaan voi tuntea mitään näin voimakasta ketään kohtaan ja että tämä oli viimeinen tilaisuuteni kokea syvällinen rakkaussuhde miehen kanssa.

Kerroin rakastumisesta vaimolleni ja sen tuloksena päätimme erota, koska tämä oli hänellekin liikaa. Tapahtumasta on nyt n. Nyt on uskoni kuitenkin lopullisesti alkanut hiipua, mutta rakastumisen tunne ei hellitä. On vaikeata nähdä häntä päivittäin, mutta vielä vaikeampia ovat viikonloput, kun tiedän, että en näe häntä. Olen nyt laittanut eri paikkoihin kontakti-ilmoituksia, joissa haen miestä tositarkoituksella, mutta en ole kovin toiveikas.

Halusin vain kertoa tämän tarinan, vaikka eihän tähän auta kuin aika tai se, että työkaverini mahdollisesti on lähdössä muualle, jolloin en enää häntä näkisi. Sekin ajatus tosin tuntuu pahalta, vaikka pidemmän päälle se ehkä olisi paras ratkaisu. Olen jotenkin pohjattoman surullinen siitä, että haluaisin saada rakastaa ja tulla rakastetuksi, mutta en jaksa uskoa siihen, että se koskaan toteutuisi.

Tuntuu siltä, että tämä oli viimeinen mahdollisuus eikä minulla ole enää oikein mitään motivaatiota elämään. Samassa yhteydessä tulin myös kaapista ulos melko monille ja ajoittain tuntuu siltä, että en mitenkään selviä tästä täydellisestä elämän ja tunteiden myllerryksestä. Haluaisin saada asiallista tietoa fetisismistä. Tämä tiedontarpeeni on herännyt nykyisessä seurustelusuhteessani, jossa kumppanillani on parikin erilaista fetissiä.

Sinänsä fetissit ovat minulle ihan ok ja kiinnostaviakin, joskin omakohtaisesti outoja. Eniten hämmentää se, miten haltioissaan kumppanini saattaa tarkastella sitä kehonosaa minussa, joka on hänen fetissinsä. Tavallaan se tuntuu imartelevalta, sillä kumppanini selvästi pitää ja nauttii siitä. Toisaalta huomaan välillä kokevani oloni hieman vaivautuneeksi, sillä hetkellisesti saatan tuntea, ettei minulla henkilönä ole siinä tilanteessa väliä, vain sillä kehonosallani.

Olen jonkin verran fetisseistä lukenut netistä, mutta mielelläni kuulisin lisää tai ottaisin vastaan asiallisia linkkejä. Mietityttää myös se, mistä fetissit saavat alkunsa? Tervehdys, Kirjoitan teille saadakseni neuvoja tilanteeseen johon olen joutunut avovaimoni kanssa.

Olen 50v mies, ei omia lapsia, avovaimollani on kaksi, toinen on jo muuttanut kotoa. Olemme seurustelleet 16 vuotta. Olen jo kauan pitänyt siitä, kun naiset käyttävät seksikkäitä alusasuja niin kuin sukkanauhat, korsetit jne.

Noin 10 vuotta sitten kiinnostuin myös ns. Vähän myöhemmin kiinnostuin myös latex alusasuista. Avovaimoni ei ollut kiinnostunut käyttämään sellaisia, hänen mielestään ne olivat vastenmielisiä, hänen mukaan en rakastelisi hänen kanssaan vaan niiden alusasujen kanssa.

Olin kuitenkin niin kiinnostunut niistä että ostin niitä itselleni. Pidin niitä salaa, kun ketään ei ollut kotona, ja masturboin, tuntui todella kiihottavalta pukea ne päälle. En ole kuitenkaan kiinnostunut pitämään naisten vaatteita muuten kuin seksin tai masturboinnin aikana.

Meni muutama vuosi ja avovaimoni suostui siihen, että minä pidän näitä naisten alushousuja päällä kun rakastelimme, ei joka kerta, enkä itse myöskään halunnut joka kerta pitää niitä. Oli todella kiihottavaa pukea ne päälle ennen rakastelua, sydän löi nopeasti, kädet tärisivät. Kun käytin näitä asuja yksin, en saanut yhtä kiihkeätä tunnelmaa.

Suosikkini ovat yhdet kumihousut penisputkella, pitkän neuvottelun jälkeen avovaimo suostui siihen, että käytän niitä seksin aikana.

Tuntuu todella hyvältä rakastella ne päällä, tunsin orgasmin tulevan monta minuuttia ennen kuin laukean. Nyt kuitenkin asiat ovat jostain syystä muuttunet. Avovaimoni haluaa, että poltan kaikki alusasuni, tai muutan omaan asuntoon ja puen ne seksinuken päälle ja rakastelen sitä. En haluaisi, että suhteemme loppuu tällaisen asian takia, mutta mikä neuvoksi, en myöskään haluasi luopua alusasuharrastuksestani. Voiko tällaisien fetissin saada loppumaan jollain tavalla, miten voisin päästä siitä irti?

Onko jotain hyviä neuvoja tällaiseen ongelmaan? Kumihousuja olen käyttänyt vain 3 tai 4 kertaa. Harrastamme seksiä verrattain usein, hyvinä aikoina joka päivä, yleensä joka toinen, jos menee yli viikko ilman, silloin on jotain tapahtunut, esim. Kolme kuukautta sitä kesti, kuhertelua ja ihanaa yhdessä olemista, niin että mukana oli seksiä ja muita seksuaalisuuden näyttäytymisiä, mutta sitten se alkoi kadota.

Pikkuhiljaa väli oli joka toinen viikko, joka kolmas viikko kun oli lähintä mahdollista seksuaalista kanssakäymistä. Lopulta saattoi mennä kuukausi, että oli sitä. Kamppailemme sen kanssa, ettei kumppanini tiedä mitä hänen seksuaalisuutensa on, kuitenkin identifioituu tällä hetkellä aseksuaaliksi, koska häntä ei seksuaalisuus mitenkään tunnu kiinnostavan, saati seksi tai pussailu.

Vaikka hänellä on vaikeaa, on silti minun, toisen osapuolen, vaikea ymmärtää ja jaksaa tätä tilannetta. Kaipaisin aivan hirveästi vertaistukea joltain toiselta henkilöltä, jolla on sama kuin meillä: Asia on mennyt jo sen verran pahaksi, että se on vahingoittanut omaa itsetuntoani, sillä kamppailen sen kanssa, olenko itse tarpeeksi haluttava, teenkö jotain väärin, olenko väärä henkilö hänelle - hän kyllä herättää minussa niin hirveästi seksuaalisia tuntemuksia, ettei mitään jakoa.

Haluaisin kokea olevani haluttu, että muhun kosketaan ja että seksi olisi normaali osa parisuhdettamme. Itken aiheen tiimoilta lähes viikoittain, joskus monta päivää peräkkäin, sillä tämä tilanne on todella turhauttava, vastapuoli ei puhu aiheesta vaan lukkiutuu ja itse selitän monologeja siitä miltä tuntuu. Olen miettinyt, että voisinko saada tarvittavat stressinhelpotukset muualta, mutta en oikeastaan haluaisi ketään muuta kuin kumppania.

Tai jonkun ohjenuoran jota käyttää, ettei tarvitse aina itkeä ja pahoittaa mieltään, kun tulee pakit. Koko suku on homofobinen, joten minullekin opetettiin jo ihan pienenä, että kaikki muu paitsi heterona oleminen on väärin. Onneksi sain tietää asioista lisää ja hyväksyin seksuaalivähemmistöt yläasteella. Vuosi sitten tajusin jotenkin olevani bi. Se tuntui oikealta ja hyväksyin seksuaalisuuteni, mutta en ole uskaltanut tulla kenellekään ulos kaapista, koska pelkään muiden reaktioita, vaikka tiedänkin että ystäväni hyväksyisivät minut.

Mutta nyt olen alkanut miettiä seksuaalisuuttani. Minulla ei ole mitään kokemusta, joten voinko vielä määritellä itseäni miksikään? Sen lisäksi, olen pohtinut paljon ihastuksiani ja mieltymyksiäni. Minulla on ollut pari ihastusta ja ne kaikki ovat olleet poikia kohtaan. Haluaisin olla pojan kanssa joskus suhteessa. Mutta seksi poikien kanssa ei tunnu kiinnostavan samalla tavalla kuin tyttöjen kanssa. Muistan, kuinka jo ensimmäisissä seksuaalisissa fantasioissani pidin paljon enemmän kahden naisen välisestä seksistä kuin miehen ja naisen.

Se on aina tuntunut huomattavasti kiihottavammalta. Olen katsonut myös pornoa, ja lesboporno on huomattavasti parempaa kuin heteroporno. En ole varma olenko hetero vai bi. Pitääkö minun odottaa, että saan jotain kokemusta ja miettiä sitten mikä tuntuu oikealta? Tämä asia on ahdistanut minua jo pitkään, varsinkin kun asuu vanhempien luona ja tietää että jos olen bi ja he saavat joskus tietää, he varmaan heittävät minut ulos eivätkä varmaan halua nähdä minua enää ikinä.

Kiinnostun cis-naisista enkä ole koskaan potenut vetoa miehiä kohtaan. En sulje pois vaihtoehtoa, ettenkö voisi kiinnostua transnaisesta - näin ei vain ole ikinä käynyt. En ole koskaan kiihottunut miesten takia tai potenut romanttistakaan vetoa, eli näillä spekseillä minun pitäisi siis olla hetero.

Äskettäin kiinnostuin seksuaalisesti eräästä henkilöstä, jonka olin tuntenut jo pidemmän aikaa. Meillä oli lyhyehkö friends with benefits tyyppinen suhde. Tämän suhteen aikana sain kuulla, että hän määrittelee itsensä muunsukupuoliseksi.

Kiinnostukseni ei kuitenkaan hälvennyt häntä kohtaan vaan harrastimme seksiä tämän jälkeenkin. Nyt olen alkanut miettiä, että eikö tämä tekisi minusta pan-seksuaalin? Oikeastaan, se että tämän suhteen jälkeenkin kutsuisin itseäni heteroksi, voisi jopa olla loukkaavaa tätä henkilöä kohtaan. Minä tietysti hyväksyn hänen sukupuolensa jne.

En kuitenkaan koe, että pan-seksuaali olisi minulle oikea termi, koska aktiivinen seksuaalisuuteni kohdistuu niin voimakkaasti vain cis-naisiin. Miten minun tulisi sitten itseni määritellä?

Koen edelleen hetero-termin mukavaksi ja itselleni sopivaksi, en vaan tiedä, kuinka uskottavaa minulta olisi käyttää kys. Kiitos jo valmiiksi avustanne! Olen vuotias nainen ja jo pitkään identifioitunut biksi. En ole kuitenkaan liiemmin tuonut suhtautumistani esille. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että pyrin suhteisiin vain miesten kanssa, koska niin on helpompi; tämä kuulostanee setalaisten korvaan rajoittuneelta ja niin se onkin, mutta omassa tuttavapiirissäni päätös on mielestäni ymmärrettävä.

Olen kyllä kysyttäessä vastannut aina rehellisesti ja muutaman läheisen kanssa saanut purkaa tuntojani enemmän. Viime aikoina olo on ollut levoton ja masentunut ja olen alkanut kyseenalaistaa sekä omia ajattelumalleja sekä suuntautumistani. En ole ollut ikinä vakavassa parisuhteessa, vähemmän vakavia on ollut muutama. Nämä suhteet ovat olleet varsin epätyydyttäviä. Seksi ei ole tuntunut erityisen hyvältä, vaan olen saanut nautintoa lähinnä haluttavana olemisesta ja alistumisesta.

En tiedä olinko yhdestäkään näistä miehistä todella kiinnostunut vai oliko kyse jostakin ihan muusta, halusta olla parisuhteessa koska muutkin tai halusta olla haluttava. Ylipäänsä kiinnostun ihmisistä seksuaalisessa mielessä äärimmäisen harvoin - ja jos olen rehellinen, niin kyllä ne ovat useimmiten naisia. Olen miettinyt aseksuaalisuuttakin, kai siinäkin on jonkinlaisia asteita?

Seksin ajatus abstraktilla tasolla ja eroottisissa tarinoissa kiihottaa, mutta en pysty kiihottumaan kenenkään todellisen ihmisen ajattelusta, enkä koskaan ole saanut orgasmia. Huomaan myös ajattelevani, että ehkä minä vain tarvitsen parisuhdetta vähemmän kuin ihmiset yleensä. Ehkä en tarvitse parisuhdetta? Minun on ollut vaikea ymmärtää ihmisten ahdistumista sinkkudesta, minullahan on laaja ystäväpiiri.

Tiedän ahdistuvani lähinnä sen vuoksi, että mitä vanhemmat ja ystävät ajattelevat, kun en ole ikinä seurustellut. Säälivätkö ne, jos olenkin yksin? Minä olen usein ajatellut, että hyvät ystävät ja ystävien lapset riittäisivät minulle, jos vain voisin olla varma, että heillä on minulle aikaa, kun olemme vanhempia ja muilla on perheet Pelkään kyllä yksin jäämistä, ja heikkoina hetkinä olen vakuuttunut, että hommaan heterosuhteen ja lapsia vain välttääkseni sen.

Huomaat, että ajatukseni ovat sekavia. En osaa tunnistaa, onko kyse siitä, että olenkin lesbo tai ainakin enemmän sinnepäin vai onko vain niin, etten ylipäätään oikein kiinnostu ihmisistä samalla lailla kuin muut. Mieleni tekisi tavata muita bi-naisia ja lesboja ja tunnustella, että ovatko omat kokemukseni ja ajatukseni heidän kanssaan samanlaisia. Myös aseksuaalisuudesta olisi hyvä saada puhua jonkun kanssa, tunnustella että sopisiko se minuun. Olen harkinnut, että etsisin satenkaariväkeä ihan Helsingin yöelämästä, mutta tämä on lopulta niin pieni kaupunki.

En välittäisi avata pohdintaani koko tuttavapiirilleni ennen kuin tiedän itse enemmän. Olen pian vuotias tyttö. Olen seurustellut kahden eri pojan kanssa, toinen suhde kesti vain puoli vuotta, mutta toinen oli kolme vuotta pitkä ja erittäin syvä.

Erosta on nyt puolisen vuotta, ja alan olla päässyt siitä yli. Olen samassa harrastustiimissä erään itseäni kaksi vuotta nuoremman tytön kanssa. Vuosi sitten välimme lähenivät, meistä tuli hyvät ystävykset, ja aloimme viettää aikaa myös treenien ulkopuolella. Harrastukseemme kuuluu matkustelua, joten olemme viettäneet paljon aikaa myös ulkomailla. Emme ole juuri puhuneet seurustelusta, hän tietää, että olen seurustellut poikien kanssa. Hänen ystävissään on paljon eri seksuaalivähemmistöjen edustajia, ja hän on usein osallistunut prideen.

Olen palavasti ihastunut tähän tyttöön. Olen aika sekaisin, tunnetta on jatkunut jo yli kaksi kuukautta.

En pysty nukkumaan, kun mietin hänen kosketustaan, kasvojaan, ääntään Haluaisin vain pitää häntä sylissäni, turvassa ja suudella häntä ja saada hänet onnelliseksi. Koen häntä kohtaan myös seksuaalisia tunteita. Ongelmani on, että en uskalla edetä, mutta en myöskään kestä tätä epätietoisuutta.

Pelkään menettäväni ystävyyden, sitä paitsi yhteisen harrastuksen vuoksi vietämme paljon aikaa yhdessä enkä halua kiusaannuttaa välejämme. Olemme molemmat kovin sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita, joten halailemme ja koskemme paljon. Tyttö on myös muutaman kerran kaveriporukasta kotiin lähtiessä vetänyt minut kädestä mukaansa ja olemme sitten vielä jutelleet kahdestaan ja olen saattanut hänet kotiinsa. En saa selvää olenko hänelle vain hyvä kaveri, vai jotain enemmän.

Olen yrittänyt kosketuksilla ja katseilla viestittää hänelle tunteistani, en uskalla edetä enempää, etten säikäytä häntä. Miten saisin selville hänen ajatuksiaan?

Tiedän että tämä on kysymistä varten mutta tahdon enimmäkseen vain avautua ja kysyä olenko normaali ja missä voisin puhua näistä asioista. Olen pan-seksuaali mutta vielä kaapissa oikeassa elämässä, yksi ystäväni tietää. Internetissä esiinnyn avoimesti pan-seksuaalisena, mutta olen jo pari kertaa saanut kritiikkiä siitä etten oikeasti ole pan-seksuaali koska pidän enemmän tyttömäisistä pojista ja tytöistä kuin macho-miehistä. Internetissä olen myös jakanut kuvia itsestäni useiden poikien ja miesten kanssa, roolileikkinyt, yleisesti sekä tyttönä.

Usein tunnen seuraavana päivänä "krapulaa" eli mietin mitä taas tuli tehtyä. Usein minua huomattavasti iäkkäämmät miehet pyytävät kuviani, joskus pissaamis- tai köyttämiskuvia. Mutta minua häiritsee vain se että nautin erikoistenkin pyyntöjen toteuttamisesta ja itseni kuvaamisesta, onko tämä normaalia? Siis olenko exhibitionisti tai jotain? Katselen myös pornografiaa, yleensä joka ilta.

Yleisimmin hentaita pornograafista animea tai mangaa jossa esiintyy "trap" hahmoja tytöiltä näyttäviä poikia tunnen pornon vievän aikaa yöuniltani joita tarvitsisin lukiossa. Joskus ihastun anime- tai kirjahahmoon joka ihmetyttää minua jälkeenpäin. Kun pidän jostakin hahmosta, kuvittelen hänen kulkevan rinnallani koulussa yms. Olen alistuva ja haluaisin myös pukeutua tytöksi sekä tulla köytetyksi. Pelkään erikoisten halujeni sekä useiden fetissieni ajavan karille tulevat rakkaussuhteeni jos niitä tulee olemaan.

Myös mahdollisista keskustelupalstoista olisi mukava tietää. Kiitos vastauksista jo etukäteen, hei hei! Hei, Olen kohta v nainen ja pitkään identifioinut itseni biseksuaaliksi. En ole kuitenkaan koskaan seurustellut tai ollut romanttisesti naisen kanssa. Yleensä syy on ollut vain mielenkiinnon lopahtaminen, mutta näin vanhempana myös haluttomuuteni seksiin. Onko mahdollista olla biromanttinen, mutta aseksuaali? En ole ikinä ajatellut olevani aseksuaali, ennen kuin paneuduin aiheeseen muutama kuukausi takaperin ja tunnistin itseni monesta kuvauksesta.

Ongelmani on, että en haluaisi olla aseksuaali. Ahdistun tilanteesta, jossa joudun jonkun deitin tms. Haluaisin haluta, joten kieltäytyminen tuntuu aina pahalta, vaikka tiedän että totta kai minulla on oikeus olla suostumatta mihinkään. En myöskään olen varma, että olenko edes täysin aseksuaali. Libidoni on äärimmäisen olematon enkä käytännössä koskaan halua seksiä. Kuitenkin masturboin yleensä kylläkin vain, jos minulla on tylsää , mutta en ikinä kuvittele ketään tuttua seksuaaliseen tilanteeseen, harvoin edes itseäni.

Seksistä en pahemmin tykkään, ei se nyt täysin vastenmielistä ole, mutta ei oikeastaan tunnu fyysisesti eikä henkisesti miltään. Tuntuu, että olen excluded tästä joukosta kun en kaipaa seksiä. Haluaisin myös parisuhteen joskus, mutta mistä edes löydän jonkun, joka suostuisin seksittömään suhteeseen? Onko edes normaalia pohtia tällaisia näin myöhään? Tuntuu ettei ajatuksista ota mitään selkoa mihinkään suuntaan Olen havahtunut siihen, että en ole hetero vaan BI, koska haluaisin sänkyyn naisen kanssa, vaikka olen naimisissa miehen kanssa.

Olen miettinyt, että miten muut BI ihmiset, jotka ovat naimisissa, selviävät tilanteesta? Onko tyypillistä, että toinen puoli kiinnostuksesta vain työnnetään taka-alalle, vai toteutetaanko sitä puolta, esim. Kun olen nyt itse tämän kiinnostukseni naisiin vihdoin itselleni myöntänyt, niin ajatus siitä, että jatkan avioliittoani, mutta en ikinä pääse kokeilemaan seksiä naisen kanssa tuntuu tosi pahalta ja väärältä.

Miten voisin ikinä olla täysin onnellinen, jos en tätä puolta saa toteuttaa? Onko teillä tietoa, miten yleensä BI: Olen vuotias nuori nainen ja minulla on ongelma. Olen ihastunut melkein jo rakastunut yhteen naiseen, mutten tiedä, mitä hän ajattelee minusta.

Olen itse lesbo ja tämä nainen on samanikäinen panseksuaali. Tutustuimme jo puoli vuotta sitten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille tarkoitetussa Qruiserissa, mutta olemme tavanneet vasta muutaman kerran.

En tiedä, kuinka kertoisin hänelle tunteistani. Asiaan tuo hankaluutta kyseisen naisen vuodenikäinen poika, jonka kanssa tulen kyllä hyvin toimeen. Pelkään myös, että välimme tulehtuisi tosi pahasti ja hän ei haluaisi olla missään tekemisissä kanssani.

Miten minun pitäisi toimia? On eräs Muusu, josta pidän.. Mutten oikeastaan tunne häntä kovin hyvin enkä tiedä tulenko tapaamaan häntä uudelleen. Hän oli vetäjänä yhdessä ryhmässä, jossa siis olin mukana. Ennen ryhmän loppumista sain tietää ettei hän tee parisuhteita, koska "ne ovat liian vaikeita" en tarkkaa muista mitä hän sanoi.

En tiedä haluanko tehdä asialle edes mitään, kuka voisi minunlaisesta pitää?! Vihaan kehoani, koen olevani ruma ja lihava, ugh, ja kasvoissani on aknea. Olen liian kuvottava ollakseni tuon kauniin Muusun kanssa..

Totta puhuakseni en edes tiedä mitä tässä kysyn. Seurustelin viisi vuotta miehen kanssa. Jo tuona aikana kyseenalaistin itseäni mutta ajattelin kaiken johtuvan vain pitkän suhteen tuomasta tylsistymisestä.

Parisuhteeni päättyi ja tapasin naisen. Pakko sanoa etten oo koskaa ollut nii onnellinen ku viime syksynä. Kuvittelin olevani bi ja sujut itseni kanssa. Vakuuttelin itselleni että minua et kiinnosta muiden mielipiteet tai se miten perheeni ehkä suhtautuisi asiaan. Kevään edetessä tajusin etten ollutkaan niin sujut itseni kanssa. Suhde tyttöystävääni alkoi rakoilla kun en hyväksynyt itseäni. Tuli typeriä riitoja jotka kaikki johtuivat siitä että pelkäsin.

Olemme olleet nyt kuukauden erillään ja minulla on häntä kamala ikävä. Tiedän että jos pystyisin olla sujut itseni kanssa voisimme ehkä yrittää uudestaan. En vain tiedä miten siihen pystyn. Eron aikana olen tehnyt typeriä asioita miesten kanssa, sillä en halunnut uskoa olevani lesbo.

Kokeilut kuitenkin osoittavat vain enemmän sitä että viehätyn naisista. Olen aina ollur kaveri porukastani se joka on aina miesten kanssa ja heitä eniten viehättää. En tiedä miten kaverini tämän ottavat. En tiedä mistä saisin tukea, mistä saisin rohkeutta ja voimaa olla oma itseni. En edes tiedä miksi tänne kirjoitan. Tosin en kai voi tätä itseni ulos tulemista mitenkään kiihdyttää.. Toivottavasti saan jonkin vastauksen vaikka en tiedä mitä tähän sanoa..

Olen mies,mutta haluaisin olla nainen. Olen kärsinyt pitkään myös masennuksesta. Vaimo sanoo ettei ala naisenkanssa elämään. En tiedä miten selviän tästä tilanteesta. Pelkään jääväni yksin jos lapsetkin välillä lähtevät äidin luo. Ei ole ystäviä eikä kaverieta Lue vastaus. Olen 30 vuotias kolmen lapsen äiti, avoliitossa miehen kanssa. Oma elämä on alkanut pohdituttamaan oikein urakalla, mitä siltä haluaa ja minkälaista sen haluaa olevan.

. Olin melko varma siitä, että hänellä ei ole parisuhdetta ja ajattelin, että on mahdollisuuksien rajoissa, että hänkin olisi kiinnostunut miehistä. Pornokuvien tulostaminen ei ole mikään ongelma, sillä se on vain ratkaisu kuvien käytettävissä olemisen ongelmaan. Hän hankki korvikkeeksi jonkun pienen käsikonsolin, jolla voi pelata pelejä ja mennä langattomasti nettiin. Tutkin asiaa ja bondage pics antishop gay tietoa aseksuaalisuudesta, mikä tuntui silloin sopivan kuin nenä päähän. Kuten myös se, että mitä yhteiskunnasta ja ihmisistä kertoo se, että näitä kysymyksiä keskustelupalstoilla ruoditaan. Sama ilmiö havaittavissa muuten Saksassa ainakin Cityn Walter de Campin mukaan: Syynä näihin fantasioihin on se, että ne eroavat niin suuresti arkielämästä.

SUOMI SEX VIDEO AIKUISTEN ILMAINEN HOMOSEKSUAALISEEN SEKSI

Sexwork oulu mies homoseksuaaliseen erektio