Categories Gay-hieronta

Aikuiskoulutus kuopio gay sivut homoseksuaaliseen

Katsele rauhassa mitä olet, kun olet vielä niin kovin nuorikin. Meitä "viisaita" neuvojija on moneen kastiin. Mielestäni Teppis07llä oli ohje ,jota sinun kannattaa seurata. Älä hätäile ,vaan odota kehittymistäsi. Mielestäni nuoren minäkuvan millainhen minä olen muuttumiseen vaikuttaa nuoren oma kasvu ja kehitys,siis fyysinen kasvu,sukupuolisuuden kehitys ja myös ajattelun ja älyllisen kypsyyden saavuttaminen.

Luulen,että koulussasi on puhuttu murrosikäisen seksuaalisuuden vaiheista,jotka ovat luonnollisia: Onneksi näistä asioista saat tietoa melkein mistä vaan. Suhde vanhempiin voi tuossa vaiheessa olla karikolla,mutta tulee seestymisvaihe ja suhteet vanhempiin palaavat pitämisen tasolle ja turvaat jälleen heihin. Minä en ole psykiatri tai psykologi,mutta olen tehnyt työtä murrosikäisten keskuudessa ja kuunnellut heitä sekä auttanut heitä selviytymään ongelmistaan kykyjeni puitteissa.

Olen nähnyt kaltaistesi nuorten epäilyt omasta itsestään. Älä hätäile suhteestasi seksuaalisuuteesi. Mutta ,jos ajatuksesi myöhemmin siitä,että olet homo,ovat läsnä,ei sinulla ole mitään hävettävää.

Ei sitä voi muuksi muuttaa,vaikka joskun onkin yritetty hoidoilla "parantaa"homoutta. Minä itse olen homo enkä ole siitä pahoillani. Olet kirjoituksesi mukaan kehittynyt nopeasti,siispä em.

Jospa löytäisit jonkun aikuisen,ei hänen tarvitse olla ns. Kaikkea hyvää sinulle kehittymisvaiheissasi! Kyllä se nuorena havaitaan, että mistä sitä pidetään. Jos julkisuudessa esiintyvät homot olisivat samaa luokkaa kuin Aleksanteri Suuri tai vaikkapa Ernst Röhm , niin kellään ei olisi vaikeuksia tunnistaa intohimojaan. Ernst Röhmillä ja Hitlerillähän oli erittäinkin tuttavalliset välit alkujaan. Jossain vaiheessa Hitleri raivasi Röhmin tieltään. Jokainen meistä kypsyy eri aikaan, mutta vuotias on jurilisesti jo melkein aikuinen.

Itse kypsyin biologisesti varhain verrattuna keskivertoihmisiin, ja tunsin vetoa poikiin jo varhain ala-asteella. Vasta myöhemmin tajusin, että kyse oli homoudesta. Tämä "tajuaminen" tapahtui ehkä joskus yläasteella. Valitettavasti oma isä ei ole suinkaan aina se paras mahdollinen henkilö, kenen kanssa asiaa kannattaa setviä.

Suosittelen etsimään lähipiiristäsi jonkun hyvin luotettavan ihmisen, joka ei vedä hernettä nenään siitä, mikä olet. Usein tällaiset henkilöt ovat naispuolisia. Tai sitten joku toinen homo. Vielä tuosta iästä sen verran, että homokaverini ensimmäinen homoseksuaalinen seksikokemus tapahtui jo vuotiaana, mutta en suosittele pitämään mitään kiirettä; kyllä se aika ennemmin tai myöhemmin tulee, jolloin "väkisin" haluaa olla lähemmässä kanssakäymisessä toisen kanssa.

Kun minulla alkoi kalu ja pallit kasvaa ikävuoden loppupuolella, aloin jo silloin vain ajatella poikia. Ite oon myös 16 ja mun mielestä oon melko varmasti homo ja tajusin sen pari vuotta sitten. Uskoisin kyllä, et huomaat jos tytöt rupee yhtäkkiä kiinnostamaan, mutta mikään ei oo varmaa. En tiedä, kenelle voisit puhua, jos haluat niin tehdä. Suosittelen varmaan jotain oman ikäistä, sillä vanhemmat miehet saattavat haluta vähän enemmänkin, kuin vain puhua Oo oma ittes äläkä murehdi, mitä muut sanoo.

Ainoastaan sä tiedät, kuka sä oot. Olen vuoatias poika ja mä olen biseksuaali. Tytöt on kyllä kauniita ja kivoja, mutta vain kavereina. Olen tajunnut jonkin aikaa, että tykkään pojista. Seurustelin erään tytön kanssa pitkään, mutta kun erottiin aloin tajuta olevani bi, enkä häpeä sitä. Nyt olen tavannut erään ihanan pojan, josta tykkään ja se musta. Olen tosi onnellinen, mutta silti hieman epävarma.

Välillä on aika rankkaa, kun tuntuu ettei kaikki ihmiset kuitenkaan hyväksyisi meitä. Pitää vain jaksaa vaikka se tuntuukin vaikealta. Tytöt on kivoja, mutta ainoastaan kavereina. Rakastan erästä poikaa ihan älyttömästi.

Hän myös tykkää minusta. Bi seksuaalisuudessa on se hyvä puoli että ei tarvitse välttämättä tunnustaa ellei halua tulla leimatuksi. Joo mä olen ainaski homo koska naiset ei kiinnosta pätkääkää. Ainaku mä nään jonkun ihanan näkösen pojan nii en pysty olemaan kattomatta sinne alapäähä siihen missä on Homous on epänormaalia Ihan ensin voin sanoa että minulla oli nuo ihan samat mietteet päässä joskus vuosi sitten, olin käynyt hetken aikaa psygologilla puhumassa asiasta ku se minua vaivasi, ja hänki silloin sanoi että minun ikäiseni Silloin siis 16 seksuaalisuus voi olla vasta kehittymässä ja tunteeni miehiä kohtaan, tai sitten ne tunteet jotka puuttuivat naisia kohtaan eivät olleet välttämättä juuri niitä miltä se silloin tuntui.

No siinä sitten itse rupesin laittamaan asioita kondikseen ja myönsin itselleni lopullisesti että olen homo ja tajusin kyllä että jos en ole ikinä tuntenut millään lailla vetoa naisia kohtaan niin tuskin tulenkaan. Epäilen että kun ihmiset taikka psygologit vastaavat puhuvat tästä että seksuaalisuus ei välttämättä ole vielä kehittynyt siinä tietyssä vaiheessa niin se pätee vai joihinkin, siis tarkoitan että jos joku 16 vuotias huomaa että hän saa seisokin muuten katsomalla alastonta mieskehoakin, ja menee siittä hädissään puhumaan hoitajalle että mitä se sellanen on, niin voi se sitten olla hyvinkin vaihe, tai sitten bi-seksuaalisuus joka tulee vasta esiiin.

Moi kaveri,,mä huomasin olevan homo kans 16v,,en oo hävenny yhtään,,oon nyt 52v,,,ole kaveri vaan reilusti minkä oot valinnut,,voi olla alux vaikeeta ku on kaapissa,,,mut sä oot ihan normi frendi,,kivat jatkot sulle vaan poitsu. Itse muistan aivan selvästi nuorena poikana, jotain kahdeksan-yhdeksän ikäisenä, useinkin ihastuneeni joihinkin samanikäisiin poikakavereihin, se oli enemmän kuin pelkkää kaveruuden tunnetta, mitä se oli, en tietenkään silloin voinut ymmärtää.

Sen sanan merkitys selvisi vasta myöhemmin, mutta ei vaikuttanut mitenkään siihen, mitä tai mikä, halusin olla. Itselläni ei minkäänlaista epäröinnin aikaa ollut, olen siis ns. Tieto ei todellakaan näissä asioissa lisää tuskaa, vaan auttaa eteenpäin. Jätän kaikki teorat väliin ja raapaisen kiukan omaa seksuaalisuuteeni heräämistä.

Olin ehkä noin v kun tiesin tasan tarkaan että olen homo. Ajtatus oli minusta niin järkyttävä, etten tahtonut edes itselleni sitä myöntää.

Aikaa meni ja kasvoin 16 vuotiaaksi. Silloin minulla oli jo yksi täysin yksipuolinen ja platooninen romanssi takana samaa sukupuolta olevan kanssa.

Tämän jälkeen homoseksuaalisuus ei ollut minulle enää se mitä minulle oli kerrottu homoista. En tuntenut niistä kuvauksista itseäni, vaikka tiesin olevani 16v "vedenkestävä" homoseksuaali. Sen hyväksyminen oli paljon vaikeampi, koska heteroseksuaalit olivat yleistäneet homoseksuaalista likaisen, inhottavan, himohinsa Helvettiin tuomitun ihmisen. Minulla hengellinen vakaamus, mutta siltikin olen homo. Jumala ei ole ottanut näitä tuntemuksiani pois, vaikka olin joskus rukoillut vuosikymmenen ajan asian puolesta polvet verillä.

Asian hyväksyminen on tietysti eri asia. Oon ite 17 wee ja mä koin tytöt alakoulussa juttu kavereina ja tietysti "seukattiin", ku se oli tapana ; pojista pidin eri tavalla.

Seuraava asia ei kuullosta oikeelta syyltä ja vähän sairaalta, mutta en osaa kuvailla tunnetta; Heräsin eräänä aamuna 16 vuotiaana ja tajusin olevani homo! En ollut pienenä tajunnut mitä homous oli, se oli vain joku isojan poikien käyttämä haukkumanimi. Myöhemmin en ollut edes ottanut asiaa huomioon, en ollut käsitellyt asiaa yhtään, vaikka en ollutkaan kiinnostunut tytöistä. Pahoittelen tekstin sekavuutta ja asiasta toiseen hyppimistä, mutt en jaksanut muotoilla sitä mihinkään järkevään muotoon: Koska ei ole mitään pelastettavaa!

Homoja ei tarvitse "pelastaa" mistään eikä "eheyttää" tai "parantaa", niinkuin jotkut uskottelevat. Edellinen kirjoittaja on elävä todiste siitä että hän on kuitenkin homo, vaikka on uskovainen ja rukoillut vaikka kuinka asian puolesta että ei olisi homo. Edellinen kirjoittaja oli fiksu että rehellisesti toi asian esiin niinkuin se on. Itselleni on aina ollut ihan selvä asia, että ensinnäkään homoudessa ei ole mitään pahaa, se on päinvastoin kivaa ja nautin olla homo.

Minäkin olen uskovainen homo, ja jos joku tulee selittämään että olen syntinen, sairas tms. Samoin kuin hänen kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan meille kaikille hankkima pelastus. Ikävää, että jotkut yrittävät määritellä ja todistaa, ettei näin olisi, esim. Ei kannata hylätä uskoaan, eikä homouttaan. Yhteys-liike, Sateenkaarifoorumi voi olla avuksi ymmärtämään ettei homous ole synti!

Aha, näinkö on faktat? Mites minä sitten löysi homouteni vasta nelikymppisenä? Samalla löysin myös uskon jumalaan. Itse olen 17 vuotta ja tiesin jo tarha iässä et tykkään pojista enkä tytöistä. En ole koskaan tykänny tytöistä. Kun tarhaiässä kiusattiin et sä tykkäät siitä naapurin lissusta niin tiesin kyllä et pojat on se mun juttu: Vaikka olen itsekin homo ja luultavasti ihan samanikäisenä tiedostanut sen , minua on joskus ihmetyttänyt Qruiserin teinihomot. Siis jotkut -vuotiaat teinit, jotka ovat oman luonnehdintansa mukaan homoja, ja sillä siisti.

Olen ehkä sen verran vanhempaa ikäluokkaa, että asian mutkattomuus hämmentää. Eikö ole naurettavaa - niin kuin hämmennys ja asioiden mutkikkuus olisi jotenkin normaali olotila!

Hyvä kuitenkin, että nykyään on olemassa mahdollisuuksia puhua asioista. Meille vanhemmille homous on selvinnyt ehkä vasta lukion jälkeen. Nykyään herätään tietoisemmaksi itsestä ilmeisesti varhemmin. Jos on sinut itsensä kanssa viimeistään lukioiässä niin aikaa ei tuhraannu seksuaalisuutensa ihmettelyyn ja saattaa saada aikaan jopa parisuhteen. Joillekin homous ei selviä kunnolla koskaan, ihmettelevät vain että ei oikein naiset kiinnosta vakka yrittää olla naisten kanssa, kumma juttu, ja ollaan sitten yksin kun ei naiset sytytä.

Lopulta tottuu asumaan omissa oloissaan ja tiedostamattomasti torjuu seksualisuutensa. Että on se hyvä jos jo nuorena tietää mitä haluaa ja mitä ei. No vuotiaan murrosikä on ollu käynnissä jo monta vuotta eli se seksuaalisuus pitäis olla jo suht selvillä.. Onhan homobaareissakin ja -klubeilla paljonkin tuon ikäisiä niissä mihin pääsevät sisään. Ja kyllä ne käytöksestä ja pusuttelusta ym. Eli kyllä voi olla 16wee homo. Testosteronin määrä sikiövaiheessa näyttäis liittyvän mm.

Viitteitä tällasesta on mutta ei kaikkia koskevia ehdottomia homojen tai heteroiden "rotupiirteitä" ;-. Sitä voi olla jo leikki-ikäisenä. Eikä kukaan vuotias kirjoita noin erehtymätöntä suomea kaikkien kielioppisääntöjen mukaan.

Nuo opitaan vasta lukiossa! Miksi siis vaivaudut esiintymään noin?! Peruskoulun puolella ja lähinnä ala-asteella. Myös kirjoja lukemalla kehittyy. Lukiossa opetus on sitten ihan erilaista, eikä sinne edes pääse, jos ei tajua kielioppisääntöjä. Tosiaalta vuotias voi jo olla käynyt lukion ensimmäisen luokan. Mut kyllähän nuorissa on paljon sellasia, jotka lukee kirjoja ja kirjottaa virheetöntä ja hyvää suomea vaikkei lukio olis vielä ajankohtainen.

Ja niille, jotka sanoo, että homo ei voi tietää sitä vielä vuotiaana, kannattaa sanoo, että etkö ite tiennyt olevasi hetero vuotiaana. Voiko vuotias olla vielä hetero? Voiko vuotias olla vielä homo? Erikoisia olettamuksia myös kysyjällä tuntuu olevan - eli että homoksi ikään kuin voisi tulla vain olemalla ensin hetero, ja että jos henkilö on oikeasti homo, niin homous herää ihmisessä vasta paljon myöhemmin.

Oletan kuitenkin kysyjää kiinnostavan, että onko homoksi jääminen varmaa, kun henkilö on vasta siinä iässä, jossa seksuaalisuus ikään kuin vielä hakee vielä muotoaan. Noh, kaikki on tietysti kovin yksilöllistä. Mikäli kiinnostusta ei vastakkaiseen sukupuoleen ole vielä vuotiaaksi asti lainkaan tullut, niin henkilökohtainen arvaukseni on, että sitä ei ole ihan heti tulossa lainkaan. Oma seksuaalisuuteni muuttui heterosta biseksuaaliksi vuotiaana, ja on pysynyt muuttumattomana siitä asti.

Kysyjälle siis oma vastaukseni: Mikäli tällä hetkellä olet seksuaalisesti kiinnostunut vain oman sukupuolesi edustajista, niin se yksinkertaisesti tarkoittaa, että olet ainakin tällä hetkellä homoseksuaali. Sori, eihän siinä mitään sellaista olettamusta ollutkaan, että ensin pitäisi olla hetero ja sitten vasta homo Mutta joka tapauksessa, olet se mikä tällä hetkellä koet olevasi. Ja on erittäin mahdollista, ettei seksuaalisuutesi enää muutu. Hyvä ystävä ole oma itsesi, miltä sinusta tuntuu.

Jos asiat muuttuvat anna niiden muuttua. Mutta ennenkaikkea ole oma itsesi. Sillä sitä sinä olet joka tapauksessa. Maalma muuttu ja myös sinun suuntautumisesi saatta muuttua. Mutta älä vaivaa ajatuksiasi että voitko olla sitä tai tätä. Anna asioiden, jotka tuntuvat sinusta hyviltä, tapahtua. Mutta ole oma itsesi ennenkikkea. Jos tunnet että tämä asia ei ole kivaa tai sinusta tuntuu että se on väärin niin pyri siitä eroon.

Seksuaaliset asiat ovat nuorelle hyvin sekavia, kun tekisi mieli sitä ja ja tätä, mutta tee sitä mikä sinun mielestäsi on oikein kun et tee sillä kenellekään mitään pahaa. Tuossa viimeisessä lauseessasi kysyt että olenko liian nuori sanomaan että olet homo. Ole sitä miltä sinusta tuntuu ja sillä siisti.

Jos tuntuu sitä että nyt olet omo niin älä rasita sillä itseäsi vaan ole sitä miltä sinusta tuntuu. Saattaa käydä niin että ajattelet joskus että tulihan tuotakin kokeiltua. Eipä sitten rasiata enää mieltä. Asiat jotkä elämän varrella tapahtuva, niitä ohjaa paljon ystävät ja lähimmäiset.

Mutta et tee mitään väärin jos kokeilet erilaisia asioita ja olet niistä onnellinen. Tämä elämä on ainutkertainen ja jokainen hetki on ainutkertainen, sen minkä taakseen jättää ei palaa koskaa ja mitä haluaa voi vain itse päättää. Muista aikaa jolloin olin sinun ikäisesi. Silloin myllerti mielessä kaikenlaiset asiat ja tuo seksi oli usein mielessä.

Ja jos ei se olisi nuoren miehen mielessä niin tähän maailmaan ei syntyisi yhtään lasta. Lasten teko tosin liittyy mielestäni avioliitton jolloin lapsilla on sekä isä että äiti. Omasta seksielämästäni olen selvinnyt mielestäni auka hyvin, en ole katunut tekemisiäni enkä tekemättäjättämisiäni. Olen mielestäni aika tasapainoinen mieleltäni. En muista että olisin elämäni aikan tapellut kuin kerran. Se tapahtui kansakoulun aikaan. Olin silloin tuollainen "hintelä" rakenteinen.

Silloin eräs tukevampi ja isompi kaveri kävi kimpuuni ja yritti lannistaa ja olla koulun kunkku mutta siitä selvisin voitajan ja sen jälkeen ei ole tarvinnut tapella. Hyvä nuori ystävä ole oma itsesi ja tee asoita mitkä tuntuva sinusta oikeilta.

Kyllä se ihan mahdollista on, että tietää jo tosi aikaisin, että on homo. Itse en ole ihan vielä 16 vuottakaan, mutta seurustelen jo itseäni vuotta vanhemman pojan kanssa. Kannattaa lähteä maailmalle avoimin mielin ja syleillä itseään. Kaikkea eivät vanhemmat voi opettaa, vaan joitakin asioita voi oppia ainoastaan kokeilemalla varovaisuus ja järki sitten mukaan.

Eikä kannata vielä huolestua mistään vanhempien suhatutumisesta tai muusta. Useimmiten ystävät ja sukulaiset ottavat asian hyvin. Joten kannattaa ensin varmistua asiasa ja vasta sitten alkaa huolehtimaan kaikesta muusta. Olet saanut paljon hyviä ja kullanarvoisia neuvoja, jotka olisivat auttaneet minua aikanaan.

Kannattaa kuitenkin olla tietyllä y Itse tiesin jo noin 9 vuotiaana, että olin homo. Alunperin ajattelin, että saattaisin olla transseksuaali, mutta se vaihe meni ohi.

Mikäli haluaa hieman vankempaa perustaa, kannattaa tutkia lapsuuttaan. Useimmiten homoseksuaalit lapset osoittavat normaalia enemmän kiinnostusta vastakaisen sukupuolen harrastuksiin, tapoihin yms.

Pojilla tämä ilmenee usein nukeilla leikkimisellä, meikkaamisella tai muulla naisiin ja naisellisuuteen yhdistetyillä tavoilla. Olet saanut paljon hyviä vinkkejä ja muita neuvoja. Kannattaa kunnioittaa ja oppia niistä. Kuitenkin tietty kyynisyys on hyvä pitää kaikessa median materiaalissa.

Useimmiten varsinkin täällä tuntuvat perussuomalaiset ja erinäiset uskonkiihkoilijat pilaamaan hyviä keskusteluja. Pidähän huolta itsestäsi ja onnea matkaan: Kuuntele vaan omantuntoasi äläkä ryhdy semmoseen mikä on sen vastaista. Ehdotan FROT menetelmää kun menee intiimisiin kohtiin. Jos tunnet olevasi homo ja tunteesikin kohdistuvat selvästi samaan sukupuoleen, niin mielestäni olet, sinähän sen itse tiedät eikä mitkään nuorten palstojen vastaajat.

Itse olen tiennyt asian "aina". Ihan varmaa on, että tiedostin seksuaalisuuteni kunnolla ollessani 5 luokalla koulussa. Ei se ole miksikään muuttunut eikä vaihdellutkaan vuosien aikana. Muakin hämäs nuo "seksuaalisuutesi voi tässä iässä vielä muuttua" tyyliset jutut vuotiaana. Kyllähän minä sen tavallaan tiesin, ettei se miksikään muutu, jos tunteita naisiin ei ole koskaan ollutkaan. Nuo jutut vain hämäs, koska ikäni puolesta kuuluin siihen ryhmään "jossa se voi muuttua" joidenkin juttujen mukaan.

Eipä se varmaan miksikään muutu, varsinkin jos tiedät selvästi kenestä tykkäät ja olet jo pitkään tiennyt. Mielestäni se sopii "epäselviin tapauksiin", joissa tunteet vaihtelevat eikä henkilö itsekään tiedä.

Sullahan on jo selkeä käsitys omasta identiteetistä ja mieltymyksistä. Tuskin muut ikäisesi heterot miettivät "onkohan tämä ohimenevä vaihe ja kehitynkö kohtapuolin homoksi". Samalla tavallahan heidänkin pitäisi tuntea paineita "mitä lopullisesti ovat" koska ovat "vasta vuotiaita".

Aika harva varmaan sellaista miettii. He luottavat tunteisiinsa ja niiden pysyvyyteen, ja niin sinunkin pitäisi. Jos tunnet olevasi nyt selvästi homo, niin voit mieltää sen identiteetiksesi, sen sijaan että suhtautuisit asiaan jonakin kehityksen oikkuna. Ymmärrän, että seksuaalisuuteen liittyvät asiat voivat olla hämmentäviä ja ahdistaviakin. Ja ymmärrän, että homoseksuaalisuus on vähemmistö, eikä siten niin itsestäänselvää kuin heteroseksuaalisuus.

Mutta toivon, etteivät ihmiset ottaisi taakkoja eri lokeroista ja leimautumisista eivätkä vaivaisi liikaa päätänsä. Riittää kun on se, kuka on. Ilman ulkopuolista määrittelyä tai hinkua mahtua niihin ulkopuolisiin "pakkoihin". Toivon, että ihmiset unohtavat mustavalkoisuuden, ja näkevät harmaan sävyjä, ja siellä jossain harmaudessa itsensä.

Mustavalkoisesti ajattelevien yksinkertaisten sielujen mielipiteistä ei pidä liikoja välittää saati mukautua niihin. Kyllä totuus sinusta on jo vahvasti se että olet pohjimmiltasi homoseksuaali, kun olet jo 16v ja tunnet vieläkin siten kuten tunnet. Siitä on kohta kaksi vuotta kun olen tämän kirjoittanut.

D Luin vasta nyt tuon tekstin ja tajusin että hei sehän on mun käsialaa. Voi mikä inisijä olen ollutkaan, ihan hävettää. Haluatte varmaankin kuulla mitä ajattelen asiasta tämän ajan jälkeen. Kahdessa vuodessa on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Olen asunut yhdessä miehen kanssa ja viettänyt homoelämää.

Enää en koe mitään identiteettikriisejä, koska en ole hetero ja tämän asian olen hyväksynyt. Nykyään ajattelen omien ja kaverien kokemuksien perusteella, että homo voi olla jo vaikka 7-vuotiaana. Ei se ikää katso. Toki joillakin heteroilla voi olla hämmentäviä homoseksuaalisia tuntemuksia, jotka kuitenkin menevät ohi ajan myötä. Kaikenlaisia tuntemuksia kun riittää.

Suhdekriisejä on ollut, mutta niistä on selvitty. Olen oppinut paljon asioita. Vaikka seurusteleekin saman sukupuolen kanssa, niin ei pidä olettaa, että tuntee toisen sen vuoksi ihan läpikotaisin tietenkin mies tuntee miehen kehon , koska olemme kaikki yksilöitä. Tuntuu ehkä siltä, että sukupuolien korostaminen on vähentynyt.

Tällä hetkellä enemmän ehkä vaivaa rakkauden tuskat. Rakkaus on kyllä niin ihanaa mutta osaa se olla hyvin tuskallistakin. Mutta kaikille jotka seksuaalisuutensa kanssa kamppailevat antaisin ohjeeksi, että aika näyttää. Jos sitä ei tiedä pystyykö rakastamaan miestä vai naista, niin jää katsomaan kumpaan sukupuoleen rakastut. Voi olla, että voi rakastaa molempia eli on biseksuaali. Mutta ei kannata alkaa teininä vielä stressaamaan kamalasti jos on erilaisia tuntemuksia. Toisille on oma seksuaalisuus selvää pässin lihaa ja jotkut etsivät itseään kauemmin.

Mutta ei ole pakko lyödä itseään mihinkään kastiin varsinkaan jos ei tiedä vielä mikä se oma seksuaalisuus on. Täytyy vain kulkea omaa tietään ja kyllä se vastaus löytyy jos on löytyäkseen. Eikä kukaan täällä kulje lappu otsassa että "olen hetero" tai "olen homo". Joten liikaa ei kannata stressata. Voihan sitä ajatella, että mitä väliä seksuaalisuudella on jos löytyy ihminen jota rakastaa.

Sitten tietää viimeistään mikä on. Minua kannattaa nyt uskoa, koska puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä! D No en minä nyt niin varma ole, mutta tämä on oma kokemukseni. Tässä näkee nyt sen millainen olin kaksi vuotta sitten ja mikä on tilanteeni nyt. Olen kasvanut ja aikuistunut siitä hyvin paljon. Että te muut nuoret jotka olette huolissanne niin älkää turhaan murehtiko.

Vie vain elämästä ilon pois turhan takia murhetiminen. Itsekin huomasin, että kun hyväksyin itseni niin elämä alkoi tuntua välittömästi positiivisemmalta ja valoisammalta.

Hyvää kesää kaikille ja kiitos teille vastaajille. Ehkä identiteetti on jotain mitä sun ei tarvitse valita. Ei tarvitse valita gayscene tyyliä, olla femiini tai käyttäytyä odotusten mukaan. Koko yläluokka, aateliset ja vapaat miehet. Heille kelpasivat niin miehet kuin naisetkin. Biseksuaalisuus oli normaalia, ei sellaista kuin nykyisin. Katso vaan rauhassa ja vaihda vaikkapa miehestä naiseen ja päinvastoin, silloin olisit ainakin itsenäinen ja päätät itse mitä haluat tehdä.

Voit olla kokonaan homo ja joskus käydä naisissa tia olla kokonaan hetero mutta panna joskus homoja perseeseen. Näin ne turkissa ja muissa lähi-idän maissa usein ovat. Se on ihan valinta kysymys, voit myös elää koko elämäsi heteroseksuaalista mallia eläen, kuten useimmat. Ainakin oma kiinnostukseni poikiin on ollut olemassa lapsesta asti, hyväksyin asian noin vuotiaana, eikä se ole siitä muuttunut tähän hetkeen saakka, kun olen vuotias.

Enkä jaksa uskoa, että seksuaalisuuteni tästä enää mihinkään muuttuisi. Minä huomasin myös jo nuorena lätkäreeneissä ja pukukopissa, että pojan kroppa kiehtoi enemmän kuin hennot tytöt. Sama fiilis pysynyt aikuisiälle saakka, vaikka olenkin naisen kanssa.

Reeneissä saa sitten aina katsella Itse en ainakaan sikäli kun muistan tarhaiässä liiemmin pohtinut omaa seksuaalisuuttani. Kyllä siinä meni vielä se kymmenisen vuotta tarhaiän jälkeen kun tajusin olevani homo. Selventäkääs te tarhahomot vähän mitä tarkoitatte tällä "tiesin jo 2-vuotiaana olevani homo"-kliseellä.

Myöhemmällä iällä, kun jo jotain asioista tietää, ymmärtää lapsena kokemansa oudot tunteet ja asiat oikeassa valossa ja tajuaa mistä silloin jo oli kysymys. On helpompaa sanoa jo tienneen pennusta asti olleensa homo, kuin selittää joka vaiheessa sitä vasta myöhemmällä iällä tajuamaansa asiaa. Ja vielä, jos lapsuudessa ei tytöistä ollut kiinnostunut edes leikkikaverina, ainoastaan poikien kanssa saattoi leikkiä, kai sekin jotain kertoo, ja kertookin näin jälkeenpäin, että homous on ainakin kohdallani ollut synnynnäistä ja koskaan en ole sen edes kuvitellut muuta olevankaan.

Samoja kokemuksia on ollut. Osa tietää, osa ei. Varmaankin keskimäärin ihmiset tajuavat seksuaalisen suuntautumisensa juuri murrosiässä. Tavalliset pojat ei nimittäin yleensä leiki lapsena tyttöjen kanssa, tai saattaa joskus tietty leikkiäkin, muttei niin, että kaikki kaverit olis tyttöjä. Ei heteroja kiinnosta ne barbi-ja kampaamoleikit.

Vittu mitä yleistystä sun tekstis. Kasvatusoppaat ovat heteronormatiivisen kulttuurin muinaisjäänne. Ne varmasti sanovat, että se on "vain joku vaihe elämässäsi, joka menee ohi".

Se on nimenomaan sitä "heterous on ainoa oikea tapa elää" -piilomainontaa. Ja paskat, sanon mä. Voi olla vaihe tai voi olla olematta.

Kaikki on tapauskohtaista, kasvatusoppaisiin ym. Ole mikä ole, tee niinkuin tunnet hyvälle. Elä anna muiden mielipiteiden ohjata omia henkilökohtaisia päätöksiäsi. Löydät onnen, kun teet niinkuin itse tunnet. On todella hyvä että olet huolestunut omasta mielenterveydestäsi. Totuushan on ettei homoksi todellakaan synnytä, vaan sen aiheuttaa ympäristön paineet ja halu olla erilainen. Usiemmitenhan kyse on nuorison trendistä ja kuvitelmasta tulla hyväksytyksi edes johonkin yhteisöön.

Homoyhteisöön on helppo päästä sisään, koska homot haluavat luoda itsestään suvaitsevaisen kuvan, vaikka olemmekin kai ahdasmielisimpiä ihmisiä mitä maa päällään kantaa. En ikinä ole nimittäin kuullut, että jos homoutta kritisoidaan, niin homoyhteisö ei nousisi barrikadeille ja pyrkisi hiljentämään kaiken kritiikin. Vai olenko muka väärässä?

On helppo ymmärtää miksi homoutta ei suvaita, vaan edelleen pidetään sairautena. Itse olen täysin sitä mieltä että se oli tyhmä trendi, jonka olisi jo aika kuolla ja tulla tiensä päähän mahdottomana ja lapsellisena pelleilynä. En ymmärrä miten seksiaalisuus voi kehittyä niin aikaisin. Olet sekoittanut nyt trendin ja seksuaalisuuden toisiinsa. Seksuaalisuus ei ole trendi joka on ihmisen päätettävissä. Kukaan ei päätä itse, että kumpaan sukupuoleen tuntee vetoa. Voitko sinä heterona alkaa yhtäkkiä tunte vetoa omasta tahdostasi samaan sukupuoleen?

Trendit on sellaisia joita tulee ja menee. Ne liittyvät muotiin, hiustyyleihin ym. Kuitenkin tiedän ihmisiä jotka viiltelevät tai laihduttavat hitosti, koska se on heidän mielestään "muotia" tai ovat muuten vain huomionhakuisia.

Missä tällaista painetta on havaittavissa? Eipä taida sateenkaariväen paine riittää kuin ilmapallojen puhaltamiseen pride-kulkueessa. Olen tämän viestiketjun aloittaja ja kirjoitin jo tuonne yhteen "ohohoho" viestiin nykyisen tilanteeni.

Silti jotkut vastailevat minulle vieläkin näin kahden vuoden jälkeen. Toki voitte vastailla sille minulle joka olin menneisyydessä, koska voihan ne jotain muuta auttaa joka kamppaailee saman asian kanssa. Kopioin ja liitän tähän vielä tuon yhden tekstin hieman muunneltuna, jotta vastaa nykyhetkeä: D Voi mikä inisijä olen ollutkaan, ihan hävettää. Kaikenlaisia tuntemuksia kun riittää ja ihmisiä on niin moneen lähtöön.

Suhdekriisejä on ollut, mutta niistä on selvitty, paitsi viimeisen tulos oli ero. Miksi rajata miehet ja naiset tiukasti erilleen, miehet miehinä ja naiset naisina vaikka monissa miehissä ja naisissa on seksuaalisuudesta riippumatta vastakkaisen sukupuolen piirteitä. Nyt tuntuu kuitenkin että rakkaus eksääni kohtaan on kuollut lopullisesti ja se helpottaa elämääni nyt paljon. Voi tuntua hassulta, mutta rakkaus voi olla iso taakka.

Se ei ole niin yksinkertainen asia, mitä jotkut elokuvat ja sadut antavat ymmärtää. Nyt kun en enää rakasta häntä voin jatkaa ja olla kaipaamatta häntä. Loputon ikävöinti ja itkeminen veivät elämän ilon. Nyt kun olen päässyt yli voin vihdoinkin hengittää ja aloittaa suhteen jonkun muun kanssa.

Mutta nyt en etsimällä etsi ketään. Odotan, että se oikea sattuu tielle. Olen vielä nuori joten aikaa on. Sydämmessäni on ehkä kuitenkin pieni paikka vielä sille eksälleni, vaikka minulla ei ole mitään tunteita enää häntä kohtaan. Koin hänen kanssaan kuitenkin niin paljon.

Toisille on oma seksuaalisuus selvää pässinlihaa ja jotkut etsivät itseään kauemmin. OLe vain sitä mitä olet. Mä ainakin olen homo ja olen ylpeä siitä. Kiva kun saa seisottaa kalua vaikka kaverin nähden se tekee hyvää. Tee sinäkin samoin ole rohkea ja näytä kaluasi missä tykkäät. Se luo itsetuntoa ja autta asiassa,Mä olisin sun kanssa mielelläni touhussa ja tyydyttäisin sinua ja olisin kaveri sulle. Laita viesti sivustolle useasti pekalle kuopioon.

Niin koitan saada sinuun yhteyden. Niin voitas joskus tavata ja käydä kahvilla ja jutella kaikist asioista. Itse käytän erilaisia välineitä voisit tutustua niihin. Siis itse en usko näihin Homoksi tullaan teoriaan. Kyllä, 16v voi olla homo, sillä ihminen syntyy homona, biinä tai heterona eikä sillä ole muun kuin geenien sama geeni ryhmä joka valitsee sukupuolen yms.

Yks homo vaan Ööö, heitäppä homo faktat kehiin. Eli linkit tutkimuksiin kiitos. Minä olen niin kuin sinä. Minun homouteni oli minulle vaikea paikka. Koko maailma kääntyi ylösalaisin, kun ei ymmärtynyt mitä tapahtui. Itsekkin ajattelin että kyseessä on pakko olla, joku ohimenevä vaihe.

Yritin aluksi kieltää homuden ja yritin jatkaa elämääni, siinä onnistumatta. Valvoin öitä, kun ajattelin mitä teen kavereiden kanssa, hylkäänkö vai elän kaapissa. Tämä kaikki tapahtui jo 4 vuotta sitten. Olen nyt vuotta vanha, espoossa lukion toista luokkaa käyvä poika, joka on onnellinen. Ennen en ollut onnellinen. Yläaste oli minulle helvetti. Ei siksi että kukaan olisi edes arvannut minun olevan homo vaan sen takia että kavereiteni ajatukset homoista olivat pinnallisia, syrjiviä ja vääriä.

Heidän takiaan kärsin vieläkin univaikeuksista ja monista muista ongelmista. Oliko se sen arvoista? Toivon että onnistut löytämään itsesi ja voin sanoa että ei homon elämä ole niin pahasta kuin ahdasmieliset väittävät.

Minulla on nyt vihdoin oikeita kavereita, jotka välittävät minusta. Itse älysin homouteni aikaisin, mutta olin heikko. Joten hyväksy itsesi ja nähdään helsinki pridissa.

No otsikko kysymykseen vastaisin että kyllä voi, mutta hän voi olla vuoden tai kahden päästä bi tai heterokin. Monet vanhemmat aina touhottavat siitä että "ei tuon ikäinen vielä ole sinut seksuaalisuutensa kanssa, eikä siksi voi sanoa onko hetero vai homo" tuossa on siinä mielessä perää että nuori ihminen kasvaa tuossa iässä niin fyysisesti kuin henkisesti että turha siinä on ruveta arvuuttelemaan mikä sukupuolikiinnostaa.

Ja ylipäätään ihminen muuttuu elämänsä varrella kokoajan, mielipiteet ja kiinnostukset muuttuvat joten turha sitä on miettiä jos vuotiaana tuntuu homolta niin olisi koko loppuikänsä sellainen.

Loppujen lopuksi meissä jokaisessa asuu pienen pieni bi-seksuaali. Viestistäsi on jo aikaa, ja varmasti olet jo voinut todeta, että 16v, voi varmuudella todeta olevansa homo tai jotain muuta. Minä totesin kohdallani, että olen homo tai bi, vuotiaana, kun kokemuksia homoista alkoi tulla, varmuus kasvoi ja tiesin olevani HOMO. Käsittääkseni tätä asiaa tässä uudessa aktiivimallissa vastutetaan. Kaikille ihmisille ei myöskään muutto yksin vieraaseen kaupunkiin ja sinne sopeutiminen ole ihan helppo läpihuutojuttu.

Mutta ehkä he ovat vaan huonoja ihmisiä? Pitääkö työn perässä muuttaa jos on perhe? Entä jos perheessä toisella on työ ja toisella ei? Monet tuntemani aikuiset, jotka joutuivat muuttamaan useammin kuin kerran lapsuudessaan, eivät missään nimessä haluaisi vastaavaa omille lapsilleen.

Mutta ehkä tämä minun "otos" on vaan poikkeus ja sattumaa. Asiat on harvoin mustavalkoisia, työttömyydessäkään. Ihan vaan kuin mietin teidän työnäkökulmasta. Olen samaa mieltä, että on huolestuttavaa, kun tukisysteemeillä elämistä pidetään itsestäänselvyytenä tai jonkinlaisena valintana ja että se siirtyy sukupolvelta toiselle. Pidän myös huolestuttavana, jos ja kun ihan oikeasta työnteosta ei makseta palkkaa, vaan ihminen saa vain työttömyyskorvausta sillä peruspäivärahalla eletään kyllä aika niukasti, ainakin etelä-Suomessa.

Hyvää uutta vuotta ! Hah, keskustelu oli vähän laajentunut sillä välin kun tätä naputtelin. Tarkoittaako tämä sitä, että ensi vuonna mun pitää odottaa hetki ennen kuin meuhkaan? Sanna, minun mielestäni sinun ei pidä odottaa.

Jokainen lisä keskustelussa tuo siihen jotain uutta ja vie keskustelua eteenpäin. Tässä oli moni kirjoittanut melko yhtä aikaa. Minäkin aioin kirjoittaa vain tuonne perään, mutta kun kaikissa kommenteissa on jotain hyvin kiinnostavaa, niin kommentoin tapani mukaan jotain jokaiselle.

Nymanin kirjassa ei ole provokaatiota. Se on hyvin rauhallinen ja pohdiskeleva. Se mikä siinä on uutta ja erilaista kuin esim. Mathias Rosenlundin teoksissa työttömän elämästä on avoin työn vieroksunta. Tuollaista se on kuten kuvaat nykyään. Itselläni on ollut vakinainen työpaikka koko ajan. Kaksi kertaa olen lähtenyt ja molemmilla kerroilla omasta halustani. Tämä kuulostaa monesta nykyopettajasta ylelliseltä.

Minusta opettajan ammatti on juuri sellainen, jossa olisi hyvä nuorena jolloin lähteminen on helpompaa olla erilaisissa kouluissa ja kokea elämää eri seuduilla, maaseudulla ja kaupungissa. Joskus oli sellaistakin käytäntöä, että jotkut opettajat vaihtoivat vuodeksi päittäin. Opettaja-lehdessä oli tästä ilmoituksia. Ei muutto siis aina ole mikään onnettomuus. Se voisi olla myös antoisaa. Itse olisin ollut innokkaampi lähtemään kuin on ollut mahdollista. Minun isäni oli opettaja ja muutti työn tai asunnon perässä uransa aikana neljä kertaa, välimatkat km, km, km ja km.

Ekan muuton vanhemmat tekivät kaksin, toisessa ja kolmannessakin lapset olivat niin pieniä ja alakouluikäisiä, että kukaan ei valittanut. Mutta neljäs muutto oli sitten jo osalle liikaa ja yksi sisaruksistani oli kuolemaansa saakka jotenkin katkera, että hänet revittiin pois kaveripiiristään. Muutot eivät ole lapsille helppoja. Ilman lapsia sen sijaan on vapaa seikkailemaan. Meille tuli miehen kanssa kerran sellainen höyräys, että pitäisi lähteä opettamaan Mosambikiin, mutta kun kysyimme pojilta asiaa - he olivat ala- ja yläkouluiässä - niin yksi heistä ilmoitti hirttävänsä itsensä pihapuuhun, jos me jatkamme haaveestamme puhumista.

Kun viisikymppisinä muutimme ei muuten ollut ikäsyrjintää, kun valitsivat meidät niin kaksi lastamme oli jo opiskelemassa ja nuorin meni uudella paikkakunnalla lukion toiselle. Hän oli hyvin tyytyväinen, on luonteeltaaan tasainen ja sopeutuva. Hän sanoi, että muuttopaikkakunnan pienessä lukiossa ei klikkiydytä, vaan kaikki ovat kavereita.

Minä, joka olin eniten toivonut muuttoa, olin meistä ainoa, joka haikaili entiseen jonkin aikaa. Monen yleisenä ennakko luulona tuntuu olevan, että jos työttömiä kohdeltaisiin kuin ihmisiä, he alkaisivatkin vain loikoilla ja laiskotella.

Siksi heitä pitää jatkuvasti kritisoida ja moittia, "aktivoida" ja tölviä ja järjestää älyvapaita laumatilaisuuksia, jotka lähinnä loukkaavat osallistujien älyä ja itsekunnioitusta sikäli kun työttömällä on oikeus kunnioittaa itseään ihmisenä. Kuitenkin suurin osa ihmisistä kaipaa sitä työtä ja he ovat aktiivisia ja hakevat niitä , eivät he halua maata persaukisena himassa tekemättä mitään, kun ei ole varaa tehdä mitään. Ja koska kaikille ei kuitenkaan riitä töitä, niin parempi että työtä saavat ne, jotka sitä oikeasti haluavat.

Huomaa, että ihmisen arvo mitataan edelleen työllä. Jos ei ole töissä, ei ole mitään. Kaikkien pitää elää samalla tavalla samojen arvojen mukaan ja jos vähänkin poikkeaa edes ajatuksiltaan ja kehtaa ne ääneen sanoa tuosta normista, se koetaan suorastaan RÖYHKEÄNÄ.

Minusta ihmisen pakottaminen muuttamaan jonnekin työn perässä olisi röyhkeää. Entä jos on puoliso, jolla on työtä: Yksinäisen kenties on helpompi muuttaakin, mutta onko se työ oikeasti niin tärkeää, että sillä voi perustella ihmisen repimisen juuriltaan, jos ei ihminen ole siihen valmis.

Uskallan ajatella näin, koska en elättele mielessäni kauhuskenaarioita, että kohta kukaan ei tee mitään. Ihmisillä on edelleen tarve tehdä työtä ja tuntea itsensä tärkeiksi. Suomen työllisyys ei myöskään lisäänny millään silmänkääntötempuilla ja tilastosiivouksilla, kuten tähän asti on tehty.

Suomea ei saada nousuun sillä, että työttömiä pakotetaan tekemään samoja töitä kuin muutkin orjapalkalla. Tämä on nyt trendi: Ja kukas tämän lystin maksaa: Eli tilasto siivoutuu, mutta rahaa kuluu yhtä paljon tai enemmän kuin ennenkin. Tämä on karhunpalvelus koko yhteiskunnalle: Ja kuka tästä hyötyy: Ei siis valtio, ei veronmaksajat. Ja kaikki tämä meidän hallituksemme siunauksella.

En ole tätä kirjaa lukenut, mutta aion lukea kunhan täältä pääsen Suomeen käymään. Totta, Elegia, ihminen on rakennettu niin, että hän kaipaa mielekästä tekemistä ja ponnistelua.

Yleensä läsimään jääminen on kai pettymysten summa. Näin olen tähän asti asiasta ajatellut. Nymanin kirjan Rovaniemellä nuoruuttaan viettävä päähenkilö ei saa työtä edes Joulupukin pajakylän tonttuna, koska on hurjan iso ja muutoinkin väärän näköinen. Näin hän selittää asian itselleen. Hän on ehkä myös käyttäytynyt työhaastattelussa väärin, koska haastattelija soittaa vielä kotiin ja sanoo, että työtä pitää haluta enemmän.

En tiedä, onko nyt jokin sellainen ihmisryhmä, joka ei halua toteuttaa itseään niin paljon työn kautta ja tyytyy myös aineellisesti hyvin vähään.

Korvauksilla ja tuilla ei todellakaan eletä aineellisesti hyvää elämää. Tiedän, että olisin ollut koululaisena ikionnellinen tontun työstä ja tehnyt kaikkeni sen pestin saamiseksi. En saanut koskaan yhtään taskurahaa ja himoitsin kauniita vaatteita ja kirjoja. Opintolaina ja ilta- sekä kesätyöt toivat vasta minulle omaa rahaa.

Ryntäsin heti Akateemisen taskukirjahyllylle ja vaatekauppoihin. Kuvaamasi orjapalkkaus on häpeällistä. En ikinä olisi menneinä vuosikymmenninä kuvitellut, että näin voidaan tehdä. Myös kunnat palkkaavat esim. Muistan kiitollisena ensimmäistä opettajantyötäni Tapiolassa Jousenkaaren kansakoulun 2.

Varsinainen opettaja muutti Ruotsiin ja minut palkattiin tammikuun alusta heinäkuun loppuun eli sain palkan myös kahdelta kesäkuukaudelta. Kun lisäksi vedin kesäkursseja, niin sain rahaa kodin tarvikkeiden hankkimiseen, kun elokuun alussa muutimme Pohjois-Karjalaan ja aloitin varsinaisen aikuisen elämän. Eihän kukaan pakota ketään muuttamaan minnekään, ei edes työn perässä.

Suomen perustuslaissa taitaa jopa olla lause että kaikille luvataan työtä. Lupaus jota kukaan eikä mikään pysty lunastamaan. Probleema on siinä, että jos joku ei halua, siis ei halua, muuttaa työn perässä, niin millä legimiteetillä hän edellyttää saavansa yhteiskunnalta tukea omaan elämiseensä.

Millä moraalilla hän ajattelee että muut ihmiset maksavat hänen asuntonta, telkkarinsa, kännykän, leipänsä ja lihapullat? Tämä on moraalisesti paljon monimutkaisempi kysymys kuin pinnalta tuntuu. Vähän samanlainen kuin tuo että jotkut ihmiset kieltäytyvät rokottamasta lapsiaan ja kuitenkin edellyttävät, että yhteiskunta hoitaa lasten sairaudet jos sellainen onnettomuus kohtaa. Tämä on juuri se pointti, joka pitäisi kirkastaa kaiken empatiapuheen sisältä.

Sairaus estää työnhaun, ja ketään kykenemätöntähän ei jätetä oman onnensa nojaan, mutta tottakai terveen ihmisen on moraalitonta olla omasta päätöksestään, elämäntapavalintana, toisten elätettävänä. Minä en ymmärrä, miten tämän voisi hyväksyä! Eihän työ kenellekään ole niin täydellisen nautittavaa kuin hetkittäin. Monessa työssä alku on helvetillisen vaikeaa - koettu on sekin - mutta vuoden parin päästä sama työ voikin jo tuntua omalta.

Marjatta, eiköhän henkilön työttömäksi jäämisen syitä ole aina ollut monenlaisia. Varmasti aina on ollut myös sellaisia, joita ei työ niin kiinnosta mitä en näe kovin dramaattisena niin kauan kuin kaikille ei kuitenkaan ole töitä ja nämä ihmiset ovat marginaalissa, joten on jokseenkin turha maalailla uhkakuvia sen perusteella ja leimata kaikkia työttömiä sellaisiksi.

Työttömyys ei kuulu - eikä ole koskaan kuulunut - niihin asioihin, joista tekee mieli huudella kylillä, otaksun. En siis usko, että on syntynyt mitään "sellaista ihmisryhmää", vaan sellaisia yksittäisiä ihmisiä on aina ollut olemassa.

En ole tosiaan lukenut Nymanin kirjaa, mutta kommentoin nyt sen perusteella, mitä siitä kirjoitit liittyen tuohon pajakylätyöhön. Huomaatko miten vähättelet päähenkilön itseanalyysia "selittää asian itselleen" ja heti oletat, että hän on ehkä käyttäytynyt VÄÄRIN työhaastattelussa eli oma vikasi, kun en saanut työpaikkaa.

Olettamuksesi perustat siihen, että työnantaja on soittanut perään ja kertonut, että "työtä pitää haluta enemmän. Tuskin tämä päähenkilö on ollut ainoa hakija, kaikki eivät mitenkään voi saada kyseistä paikkaan. Paikan kenties sai se, joka tajusi kertoa, että "tiesi jo 3-vuotiaana halunneensa työskennellä pajakylän tonttuna eikä ollut uskoa tuuriaan nähdessään työpaikkailmoituksen ja heti silloin tiesi, että työ on saatava hinnalla millä hyvänsä plus muuta nuolentaa ja hyperbolaa. Kuinka asiallista sitten on soitella hakijoiden ties vaikka työnantaja olisi soittanut ja kertonut tämän kaikille hakijoille, jotka eivät paikkaa saaneet perään tällainen "lällätyspuhelu"?

Sinä et näe siinä mitään kummallista, ainoastaan työpaikanhakijan näet toimineen mahdollisesti "väärin". Tämäpä kertookin paljon näistä asenteista työttömiä kohtaan. He ovat jo oletuksena altavastaajia, heidät on jo leimattu etukäteen ja heistä etsitään syitä, vaikka fakta on että niitä työpaikkoja ei nyt vain kaikille ole ja samaa paikkaa hakee useita henkilöitä.

Minulla on eräs opettajaystävä, joka tekee lähinnä sijaisuuksia eikä tosiaan saa nauttia kesäkuukausien palkasta, koska luonnollisesti se varsinainen opettaja "tulee töihin" siksi aikaa ja joskus muita keikkatöitä.

Hän haluaisi kovasti vakituisen työn, mutta sellaista ei vain heru. Varmaan voit mennä häellekin kertomaan, että hän varmasti tekee jotain väärin työhaastattelussa, kun ei kerran vakituista työtä saa. Hieno kuulla, että sinun elämäsi on sujunut niin hienosti, että koet aiheelliseksi arvostella työttömien elämää. Tällä viittaan kommenttiisi Merille, jossa ihmettelet miksei työttömät juuri lähde vapaaehtoistyöhön.

Mistä sinä tiedät, mitä työttömät tekevät? Se, ettet näe heitä katukuvassa? Moni työtön osaa keksiä ihan itse itselleen tekemistä ilman, että täysin ulkopuolinen ihminen tulee sormella osoittelemaan ja arvostelemaan. Työtön vastaa tekemisistään työvoimatoimistolle vai millä nimellä se nykyään kulkee?

Toisin kuin sinä minä en näe työttömyyttä henkilön moraalisena ongelmana. En edes siinä tapauksessa, että henkilö ei syistä jotka hän itse vain tietää ja ne vaihtelevat kullakin halua lähteä toiselle paikkakunnalle töihin. Ne lähtevät, jotka voivat - kaikki eivät vain voi enkä itse näe aiheelliseksi lähteä arvostelemaan heidän moraaliaan. Vielä lisäys, joka unohtui. Minusta tämä koko työttömyyskeskustelu on absurdi. Moni pienyrittäjä olisi valmis palkkaamaan väkeä, mutta se on usein mahdotonta siihen liittyvän maksuviidakon takia.

Lopulta edes yhden työntekijan palkkaaminen tulisi niin kalliiksi pienyrittäjälle, että se on käytännössä mahdotonta, kun palkkaakin pitäisi maksaa. Ketä tämä tällainen systeemi palvelee? Pitäisi miettiä, mitä voidaan tehdä ja sitten tehdä että nämä potentilaaiset työpaikat saadaan otettua käyttöön: Tämä niin kuin vain yhtenä esimerkkinä.

Elegia, viet monia sanoja suustani. Jo vuosia on monissa paikoissa rummutettu, että työttömyys on oma vika, ikään kuin työttömyyden poistaisi työttömien ryhdistäytyminen, eikä työpaikat, joista saa palkkkaa. En tiedä johtuuko iästäni ja kaupunkilaisudesta, mutta minusta on kummaa, että samaan aikaan kun puhutaan digiloikista ja tietoyhteiskunnasta, puhutaan että työttömien pitäisi mennä risusavottaan ja marjoja poimimaan ilmeisesti siis ihan elannokseen. Haluamme olla koulutuksen, digitalisaation ja puhtaan energian ja innovaatioiden huippumaa ja yhtä aikaa puhutaan suunnilleen jostain käpyjen keräämisestä työnä jolla saadaan työttömät töihin ja Suomi nousuun.

Minusta se ei kuulosta kehitykseltä ja luvulta. Kaikkien olisi hyvä muistaa, että ne asiat jotka toisille on helppoja oli se muutto vieraalle paikkakunnalle, yli-innokkuus työpaikkahaastattelussa tai mikä hyvänsä , ei välttämättä ole helppoa kaikille.

Se ei tee vielä kenestäkään huonoa ihmistä tai epäkelpoa kansalaista. Tykkään poimia marjoja omaan käyttöön, oli töitä tai ei.: En edes tiedä mistä löytäisin niin paljon, että voisin niitä myydä.

Elegia ja Sanna, tässä on nyt väärää tulkintaa liittyen minun asenteisiini. En ole koskaan vähätellyt vähäosaisia enkä vähättele nyt. Minäkö se olenkin röyhkeä? Kerroin omasta työurastanikin juuri siinä mielessä, että olen ollut onnekas ja ajat ovat muuttuneet. Tunnen työttömiä eri sosiaaliluokista, myös omissa sukulaisissa. Ossi Nymanin kirjan päähenkilö kertoo nuoruuttaan muistellessaan, miten alkoi jo silloin käyttäytyä niin, ettei saisi työtä.

Hän meni tuohon haastatteluun, koska isä potki oveen ja käski mennä, ei omasta halustaan. Kuvittele, Elegia, tilanne, jossa teinipoika makaa huoneessaan ja sekä isä että työhaastattelija ovat hänestä huolissaan. Myöhemmin hän menee samalla tavalla työhaastatteluihin - kun määrätään - ja myös kertoo sen haastattelijalle, tulin vain koska määrättiin.

Tämä on hänen strategiansa työn välttelyssä huomaamattomaksi vetäytymisen ohella. Minä en yleistä eikä Nyman. Hän kertoo tällaisesta henkilöstä. Työttömät saattaisivat jopa loukkaantua tästä kirjasta, koska siinä minäkertoja asettaa itsensä toisten yläpuolelle. Hän katselee kurssilla ympärilleen, olisiko siellä toisia kieltäytyjiä, vai kuuluvatko kaikki muut saamattomiin tai epäonnisiin. Nämä eivät ole minun termejäni, vaan kirjailijan. Työttömien keskuudessa on hierarkiaa.

Tähän liittyy myös se, että tietenkään kaikki eivät koe vapaaehtoistyötä ja marjanpoimintaa omakseen, risusavotasta olen kuullut vain maahanmuuttajien yhteydessä.

Enpä ole kuullut kenenkään sitä järjestäneen. Jotkut maahanmuuttajista meilläpäin menivät paikalliseen palvelutaloon auttamaan vanhustenhoidossa, kun olivat asettuneet. Huomio, minkä tein Merille kirjoittaessani liittyi siihen, että jossain toisten blogikirjoituksessa tai keskustelussa oli painotettu, että on muutakin työtä kuin palkkatyö.

Työttömissä olisi iso reservi, ja vapaaehtoistyö toisi myös perspektiiviä elämään esim. EN yleistä, mutta heitä on. Meidän talossa on yksi. Toinen talon työtön nuorimies on useita kertoja tuomittu rikollinen. Toimettomana oleminen ei vain sovi useimmille ihmisille. Kun SPR järjesti kaupungissamme tilaisuuden, jossa voi ilmoittautua vapaaehtoistyöhön turvapaikanhakijoiden saapuessa, niin siellä oli vuorotyöläisiä, jotka katsoivat ehtivänsä apuun joskus ja eläkeläisiä.

Toivon, että työttömillä on toimintaa, joka pitää heidät virkeinä ja juatta kestämään vaikeaa elämäntuilannetta. En maalannut uhkakuvia vaan pohdin, miten työn käsite mahtaa muuttua ja olen huolissani siitä, että yhteiskunta ja yhteisöllisyyden käsite rapautuvat. En ole tässä kirjoituksessani enkä keskuteluketjussa sanonut ketään huonoksi.

Siis juuri näitä asioita tämä kirja haastaa pohtimaan: Pitäisikö ne ohittaa ja löytää kirjasta vain jotain muuta? Sinä kyllä Elegia leimaat julmasti minut tässä työttömien halveksijaksi kertoessasi miten minä "oletan" kaikenlaista ja tulkitsen ikävästi kirjan tilanteita, vaikka minä en oleta mitään ja sinä et sen sijaan ole kirjaa lukenut. Jos luet kirjan, niin huomaat, että en olettanut. En viitsi kirjoittaa tähän koko loppukappaletta. Puolustin joissain keskusteluissa Mathias Rosenlundia hänen omaelämäkerrallisesta kirjastaan keskusteltaessa.

Jonkun mielestä työtön ei saanut tupakoida. Kaikenlaisia asenteita on, mutta minä en tue niitä. Pidän rehellisestä keskustelusta, joissa ei kaunistella asioita ja luetaan kirjakin niin kuin se on.

Marjatta, kuten selkeästi yllä mainitsin: Tietysti on aina vaarallista kommentoida kirjasta kirjoitettuja lainauksia, jos ei ole kirjaa kokonaan lukenut. Toisaalta jätit melko oleelllisen osan kertomatta, joten minkäänmuunlaisen tulkinnan tekeminen olisi ollut melko vaikeaa.

Parasta tietysti olisi ollut olla tekemättä mitään tulkintaa ja olla hiljaa, mutta koin kappaleesi melko provosoivana sellaisenaan. Nyt pistän suuni suppuun, koska en tosiaan ole kirjaa lukenut aion kyllä lukea, kunhan saan sen käsiini. Pahoittelen kommentistasi vetämiäni johtopäätöksiä: Valitettavan moni kyllä ajattelee niin.

Tulee vähän voimaton olo kun ajattelen, miten paljon olen kirjoittanut elämän syrjimistä, työttömistä ja maahanmuuttajista jo aiemmin monenmonissa kirjoituksissani. Voisin yhdistää ne yhden otsikon alle "Heikkojen puolesta". En tiedä, minkä olennaisen osan jätin kertomatta. Jo postauksessani kirjoitin, että kirjan kertoja ei halua mennä työhön. Hänen kohdallaan ei ole siis kysymys siitä, että työtä ei olisi tarjottu vaan haluttomuudesta ottaa sitä vastaan.

Kirjan loppu on kaunis. Tässäpä se osa, jota kommentoin ja johon viittasin. En kopioinut sitä kommenttiini, koska oletin että on selvää, mihin viittasin kun kerran mainitsin sen selkeästi eli viittaan VAIN pajakylätyökohtaan: Mutta tuollaisenaan kuin yllä: Selkeästi emme nyt saa otetta toistemme ajatuksista ja tarkoituksista.

Ja koska en ole edelleenkään lukenut kirjaa, niin en jatka enempää. Poistin edellisen kommentin, jonka sisältö oli sama kuin tämän. Tähän kommenttiin olen ainoastaan lisännyt pari tarkentavaa kohtaa, ettei tulisi väärinymmärrystä enempää.

Tiesin, mihin viittasit, mutta en ymmärrä syyttävää sävyäsi. Miksi minun pitäisi nähdä siinä tilanteessa jotain kummallista, mitä siinä ei ole?

Työpaikoista on pula eikä töitä riitä kaikille, se on fakta. Tämän kitjan kirjoittaja on käyttänyt aikuisikänsä töiden välttelemiseen. Sivustaseuraajana tulkitsen niin, että se on ilmiö mikä kismittää Marjattaa. Minua ainakin sellainen ottaa päähän. Nähkääs on hyvin itsekäs elämäntapa olla vain saamapuolella yhteiskunnalta. Juuri näin, en pidä itsekkyyttä tavoiteltavana asiana.

Tässä pöydälläni on Amnestyn tarralevy, jonka yhdessä tarrassa lukee "Yhdessä olemme vahvoja". Kaikki mikä nakertaa yhteisöllisyyttä on minusta väärin, ei vain instituutioiden vaan myös yksilöiden itsekkyys.

Et arvaa, miten iloinen olen siitä, että luet minua oikein. Nyt ollaan jo vuodessa Toivon, että tänä vuonna saisi kysellä ilman että leimataan pahantahtoiseksi. Toivon, että voisimme keskustella rauhallisesti punniten asioista, eikä tarvitsisi vain peukuttaa. Toivon, että näkisimme asioissa rohkeasti monta puolta.

Mutta tämä onkin jo uuden kirjoituksen aihe, johon palaan, kun ehdin. Kun tämä keskustelu on vielä vireillä, niin haluan mainita hyvän työttömyystilastojen puhdistajan menneiltä vuosilta. Ilkka Taipale kulki pitkin kyliä ja auttoi päivärahasysteemin byrokratiassa kituvia sairaita pääsemään sairauseläkkeelle. On tämä nykyinen tilastojen puhdistuskin ihan hyvä juttu, koska työttöminä on pidetty myös jo pitkään töissä olleita ja jopa kuolleita.

Onhan siinä ainakin kulunut turhaa virastoaikaa heidän tietojensa siirtelyyn. Taipaleen työn kaltaisia konkreettisia toimenpiteitä tarvitaan. Tiedän itsekin monta monisairasta, jotka ovat väärällä listalla. Tai että työllisyysongelma hoidetaan risusavotoilla yms. Tai että oletetaan työttömän olevan velvollinen selittämään asioitaan ja tilannettaan kenelle tahansa.

Tai että työ ilman palkkaan on tosi jees. En heristänyt sormea sinulle Marjatta, tai kenellekään muullekaan täällä, että kukaan olisi väittänyt joitain ihmisiä huonoiksi. Tarkoitin, että eiköhän meillä jokaisella tule hetkiä, kun ymmärryksemme kanssaihmistä kohtaan loppuu, kun katsomme asioita luonnollisesti!

Näin käy niin pienissä kuin isoissa asioissa. Eihän se tupakoinnin lopettaminen voi niin vaikeaa olla!

Rivien välistä voi arvata mitä on "oikea" asenne ja tahto ja mitä sen puute. Tai kun yli kuussa tienaava sanoo silmät kirkkaina, että se työtönhän voi poimia vaikka marjoja, sillähän tienaa, ja vielä verottomasti. Tai niin kuin itse opin osin kantapään ja työni kautta, että ihminen joka sanoo tuntevansa kipua, tuntee kipua, vaikkei sille olisi löytynyt vielä lääketieteellistä syytä.

En tiedä selventikö tämä yhtään mitään. Ehkä sentään sen, etten syyttänyt ketään, ellen sitten meitä kaikkia. Sanna, se kommenttisi oli ihan ok, olen samaa mieltä kaikesta. Halusin vastata teille molemmille, sinulle ja Elegialle, kun en päässyt enää sinne väliin, mutta siitä vastauksestani muotoutui kyllä täysin vastaus Elegialle, jonka kommentista tulin kauhean surulliseksi, koska en ollut tiennyt hänen näkevän minut noin halpamaisena.

Opin, että ihmiset lukevat selkeääkin tekstiä eri tavoin ja että joillain voi olla paikkansapitämättömiä ennakkokuvitelmia meistä itse kustakin. Minä olen vielä niin sinisilmäinen, että luulen kaikkien näkevän minut kilttinä ja hyvänä ihmisenä. Monesti en huomaa myöskäään edes selviä piikkejä. Ohitan niitä myöskin kuin en huomaisi, koska en halua olla mikään loukkaantuja. Sanna, hyvä, että selvensit tätä. Elegia, asia on ok. Annan luonteeni ja ymmärrykseni repostelun sinulle anteeksi, vaikka sinä et ole siinä mitään outoa nähnytkään.

Kai sinä kuumenit ja arvostelukykly petti. Arvaa, kumpi koski enemmän: No, jälkimmäinen ilman muuta! Älylläni olen pärjäillyt, mutta se että minua sanotaan sydämettömäksi on sama kuin sanoisi että kirahvilla on lyhyt kaula. Taas tänäkin aamuna itkeä tihrustin sanomalehtien äärellä maailman pahuutta ja heikompien sortamista.

Tämä hyökkäys-puolustuskommenttiketju ei ole minulle mieleen, se vei väärille raiteille, kuten Liisu tuolla alempana toteaa. Presidentti Sauli Niinistö puhui uudenvuodenpuheessaan ansiokkasti toisten mielipiteiden kunnioittamisesta.

Se on hyvä muistutus tänä someluukkaamisten aikana. Varmaan muutoksia tulee seuraavan kymmenen vuoden sisällä paljonkin. Kun robotit pystyvät tekemään jo nyt ylivertaisesti joitain aivotöitä, kuten esim. Vai tuleeko sitten jotain uutta? Toivottavasti sellaista, mitä suurin osa ihmisistä osaa tehdä.

Nykyään jopa varastohyllyjen täyttäminen vaatii jotain erikoisosaamista. Työkoneet ovat vieneet pois lihasvoimaa vaativia töitä, jotka olisi sopinut monelle vahvalle miehelle ja miksei naisellekin ihan hyvin ja antaneet hänelle tyydytyksen tunteen hyvin tehdystä työstä.

Nymanin päähenkilö tuntee nostalgiaa, kun kuuntelee Springsteenin lauluja ajalta jolloin työ on ollut arvokasta ja kunniakasta. No, hoivatyö ja kasvatus vaatii kyllä ihmisen panosta. Eräs asia, mitä en ymmärrä on se, miksi minkään ikäiset työttömät eivät juuri lähde ajankulukseen tekemään vapaaehtoistyötä.

Omalla paikkakunnalla vanhuksia ulkoiluttavat vähän heitä nuoremmat eläkeläiset, jotka jaksavat vaivoin työntää pyörätuolia loskassa. Jotain piti vielä sanoa, mutta nyt lähden katsomaan Kummisetä kolmosen. Lisään, jso tulee mieleen. Meri, mukavaa uuden vuoden vastaanottoa sinulle sinne Englantiin! Have an awesome holiday! Sinulla taisi olla hiljattain sanan "awe" pohdiskelua. Aamulehdessä näkyy olevan tuore juttu kirjan kirjoittajasta!

Se löytyy googlaamalla Elän yhä työmarkkinatuella. Näyttää olevan todella hyvä arvio. Kirja herättää keskustelua, siinä mielessä hyvä, mutta en kyllä näe siinä sitä "syvältä säteilevää ironiaa" mitä Aamulehden toimittaja näkee. Työllistymiskoulutuksen kuvauksessa on komiikkaa tuttua tällaisten kurssien kuvaamisesta muualtakin , samoin päähenkilön suhtautumisessa kirjoittajakoulutuksen tuomaan arvonnousuun.

Muutoin minulle välittyy alakuloinen tunnelma, jota yksinkertainen ja kömpelö lauseenmuodostus korostaa. Jos joku käy vielä täällä ketjun perässä, niin tiedoksi että lisäsin vielä postaukseni loppuun joitain linkkejä toisten blogeihin. Täällä oli paljon hyviä ajatuksia. Omalta osaltani voin sanoa, että olen juuri käynyt puoli vuotta palkattomassa työssä tunnin matkan päässä.

No, yhteiskuntahan senkin maksoi, samoin kuin jos olisin ollut kotona, mutta maksoin kyllä itsekin aika paljon siitä, että SAIN käydä siellä Tällä kertaa minulla oli varaa tehdä näin, mutta aina ei tietenkään tule olemaan. Tuolla kyseisellä työnantajalla ei ole varaa omilla rahoilla palkata ketään, ja minusta sellaisille voitaisiin harjoittelijoita ja muita antaakin. Mutta on varmaan paljon työnantajia, jotka pystyisivät kyllä palkkaamaan ihan oikeita työntekijöitä, mutta eivät näissä oloissa palkkaa, kun on luotu tuo systeemi, jossa voi aina ottaa kaikenlaisia työkokeilijoita työkkärin kautta Johan tulisi kummasti työpaikkoja lisää!

Mutta ihmisen arvo ei ole kiinni hänen tekemisistään, kuten Elegia jo sanoikin. Kiitos kokemuksesi jakamisesta, Syksyn Lehti! Systeemissä on paljon parantamista. Kun työnantaja ei ole reilu, niin työntekijältäkään ei voi odottaa sitä. Jokaisella ihmisellä on ihmisarvonsa. Jokaisella on myös sekä ihmisoikeuksia että ihmisvelvollisuuksia. Uskaltaako tähän nyt mitään kirjoittaa. En ole lukenut sitä kirjaa, josta tässä viestiketjussa ei erityisemmin kirjoiteta.

Työttömänä olin pitkään, nyt minut laitettiin elakkeelle. Joskus kun olin valtion virastossa työllistämismäärärahoin palkattuna, eräs ikäiseni virkamies harmitteli, miten he joutuvat veroillaan elättämään työttömiä. Valtion virastoissa työtä tekevät harvoin osallistuvat mihinkään tuottavaan toimintaan, he siirtelevät papereita ja käsittelevät tietoja. Monet näistä töistä voitaisiin tehdä automaattisesti tietotekniikan avulla, kuten onneksi nykyään usein tapahtuukin.

Yhteiskunnalta palkkaa saavien virkamiesten ja viranhaltijoitten määrää tämä automaatio ei tunnu pienentävän. He ovat suojatöissä valtiolla ja kuvittelevat elättävänsä työttömiä. Koulussa luin monia vieraita kieliä: Niistä ei ole ollut minulle koskaan mitään hyötyä, vaikka sain varsin mainioita arvosanoja. Onkohan kovinkaan moni kouluissa opetettu asia tosiaankaan tarpeen koko väestölle?

Säästämisen valtion menoissa voisi ihan kernaasti aloittaa opetusmenoista. Turhat oppiaineet kuten vieraat kielet pois. Eivätpähän mene koulutetut ihmiset käyttämään hyväkseen toisten maitten sosiaaliturvaa! Onneksi meillä Suomessa sellainen ulkomaalaisten harjoittama sosiaaliturvan hyväksikäyttö ei ole mahdollista.

Valitettavasti joudun vielä kirjoittamaan tähän loppuun, että kaikki ihmiset eivät synny tasa-arvoisina eivätkä he ole tasa-arvoisia. Ihminen on perintötekijöittensä ja perintöosainsa sekä kokemustensa yms. Kaikkia voidaan punnita samalla vaa'alla ja tulokset poikkeavat toisistaan merkittävästi.

Kaikki eivät ole saman arvoisia. Työttömyytensä hyväksyvien leimaaminen röyhkeiksi hyväksikäyttäjiksi on samaa jatkumoa koulun pihalla tapahtuvan ruokajonon muodostumisen kanssa.

Nokkimisjärjestyksessä jokainen edustaa itseään ja omaa etuaan. Työttömiltä edellytetään luokkatietoisuutta, siis kykyä tajuta oma huonommuutensa ja kansakoulunopettajien paremmuus.

Ketjukolaaja, toivoinkin, että sinä tulisit kommentoimaan, koska olen lukenut jo aiemmin sinun blogistasi näistä asioista ja tiedän kokemuksistasi. Olen samaa mieltä kanssasi kaikesta paitsi kielten opiskelun merkityksestä. Kyllä jokainen opittu kieli rikastuttaa opiskelijan maailmankuvaa, ja jos lukee pitemmälle, niin uuden kielen avaama maailma on suuri nautinto. En osaa muuta kuin englantia tällä tavalla, vaikka ruotsiakin olen opettanut.

Onneksi en ole kansakoulunopettaja, vaan peruskoulunopettaja, henkeen ja vereen. Jouduin ensimmäisinä työvuosinani kinastelemaan oppikoulunopettajien kanssa, jotka olisivat halunneet säilyttää vanhan jaon tai ainakin tasokurssit.

Tarkoitat ilmeisesti Spede-elokuvien "kansakoulunopettajaa", joka tarkkaili elämää pikkurilli pystyssä ja istui kaiken päivää luokassa opettajan pöydän takana julmistellen sieltä. Oikeasti Uno Cygnaeus perusti hyvän koulun, johon nykyinen peruskoulukin paljolti pohjautuu. Ohhoh - täällähän keskustellaan kiinnostavista ja tärkeistä asioista, mutta vuodenvaihteen hötäkän takia huomaan sen vasta näin jälkikäteen. Minusta on tärkeää tiedostaa, että työnteon rooli on nykymaailmassa muuttunut.

Koko järjestelmämme on rakennettu entisaikojen rakenteiden mukaiseksi, esimerkiksi työsuhteen luonteen ja pituuden osalta, ja siksi se ei nykyisin aina toimi parhaalla mahdollisella tavalla. On siis tärkeää, että näistä asioista keskustellaan, ja tässä keskustelussa Nymanin kirjalla jota en ole lukenut lienee tärkeä osansa. Nykymaailmaan kuuluvat esimerkiksi pätkätyöt, vajaatyökykyisyys, pysyvä korkea työttömyys ja työelämän jatkuva tehostaminen.

Niinpä myös järjestelmää pitäisi jatkuvasti kehittää. Perustulo tuntuu yhdeltä mielekkäältä tavalta ratkaista näitä ongelmia, vaikka se antaa halukkaille täälläkin kovasti paheksutun mahdollisuuden jäädä pieneen elintasoon tyytyen jopa muiden elätettäväksi.

En näe sitä kovin ongelmallisena, sillä jo nyt elätämme koko ajan suurta työttömien joukkoa joista suurin osa kuitenkin haluaisi työllistyä. Pekka ja meri, kiitos kommenteistanne!

Tämä perustulo on juuri kokeiltavana oliko noin kahdellatuhannella kansalaisella Suomessa. Saa nähdä, mikä on kokeilusta saatu tieto. Se malli ei ole aivan ongelmaton sekään. Huoli on tietääkseni juuri tuo, miten se riittäisi. Se ei myöskäään poistaisi kaikkea byrokratiaa, kun niitä tulorajoja pitäisi edelleen vahtia. Muistan lukeneeni jutun eräästä yksinhuoltajasta, joka oli arvottu kokeiluun ja totesi, että hänen kohdallaan se pudotti tuloja ja saattoi hänet tukalaan tilanteeseen.

Yksineläjät selviävät aina ja voivat taipua monenlaiseen systeemiin, erilaisiin työaikoihin, muuttoihin ja uusiin oloihin, mutta lapsilla saisi olla pysyvyyttä. Minusta nykyisen systeemin vallitessa pitää kyllä täysin työkykyisiä myös patistella, jos alkaa olla ns. Sairaat sen sijaan pitäisi päästää sairauseläkkeelle eikä kiusata pitämällä heitä työttömien listalla ja määräämällä heidän kohdallaan turhiin kuntoutuksiin ja kursseihin.

Minäkin toivotan teille molemmille hyvää alkanutta vuotta! Ai niin, vielä tuosta kansalaispalkkakokeilusta. On hyvä myös kuulla, mitä muiden maiden kokeiltavana olevat mallit kertovat. Ei kai tämä vielä ole käytössä missään? Olen koko ajan unohtanut mainita yhden asian, minkä vuoksi mielestäni ei pidä antaa kenenkään noin vain jättäytyä muiden elätettäväksi patistelematta. Tämä on ollut mielesäni niin itsestäänselvänä.

Olen nähnyt paljon tulevia kotiinjääjiä ja myöhemmin todennut, että joidenkin kohdalla huono ennuste myös toteutui. Yläkouluissa on oppilaita, joita pitää hakea koulusta kotiin, kun ei kaverin puhelinherätyskään kesken päivän tehoa. Opinto-ohjaajat tekevät valtavasti töitä näiden oppilaiden kanssa, mutta sen jälkeen he putoavat, koska kukaan ei enää välitä. Kaikilla koulun jälkeen ei ole taiteellisia ambitioita, vain jotain epämääräistä saamattomuutta ja kiinnostumattomuuta.

Ihan oman itsensä takia kaikki ihmiset pitäisi pitää osallisina mukana yhteiskunnassa. Luin koko tämän keskustelun eli kaikki kommentit. Kirjaa en ole lukenut. Hämmästyin miten hyviä, asiallisia ja hyvin perusteltuja puheenvuoroja KAIKKI tähän keskusteluun osallistujat ovat kirjoittaneet. Ainoa kohta, josta en pitänyt oli se, kun ei tyydytty omaan hyvin perusteltuun mielipiteeseen, vaan alettiin etsiä aiheettomasti virheitä jonkun toisen mielipiteistä.

Se sotki siltä osin koko tämän keskustelun ja aiheutti pahaa mieltä, varsinkin kun siinä tavallaan alettiin syyllistää toista ihmistä. Jokaisella on, se on tietty, oma mielipide asiasta kuin asiasta.

Toisen mielipidettä olisi syytä kunnioittaa, tai ainakin kuunnella se, varsinkin, jos se on vakavasti harkittua ja aitoa puhetta. Työttömyys on vakava asia. Varsinkin siinä tilanteessa, jos työtä ei kertakaikkiaan ole siinä mielessä, että sitä tekemällä saisi hankittua toimeentulonsa. Työtä kyllä on, ja tulee olemaankin. Työ ei mihinkään voi kokonaan kadota.

Työpaikat voivat muuttua tai loppua kokonaan ammateissa, joita ei enää ole. Myös halu tehdä työtä on eri ihmisillä erilainen. Minusta kaikki kotityöt olivat tylsiä ja ikäviä. Nykyisin suhtaudun niihin toisin. Kunnioitan ihmisiä, jotka jaksavat hoitaa kotinsa ja tekevät sitä työtä vieläpä mielellään. Minulle sanottiin, että työ on niin arvokas asia, että tulee aika, jolloin pitää maksaa siitä että saa tehdä töitä. Yksi ryhmä ihmisiä, "jotka eivät tee työtä" on monen mielestä taiteilijat.

Ehkä tämän luulon takia erikoisesti kaikille taiteenaloille on tuhatmäärin hakijoita. Mitä taide on työnä, siitä meillä on kokemusta. Kuvataiteilija ja säveltäjä tietävät, mitä on eläminen ilman kuukausipalkkaa, elää satunnaisten tulojen, apurahojen ja tilaustöiden turvin. Monilla kirjailijoilla on sama juttu. Joka hetki työ on mielessä. Taiteen tekeminen on yllättävän raskasta sekä henkisesti että fyysisesti. Täytyy olla tietty palo mielessä, ennen kuin taiteenalojen "houkutuksille" antaa periksi.

Lisäksi se kaipaa monenlaisia muita sielun ja hengen ominaisuuksia, joita ilman ei kannata edes haaveilla "tulevansa taiteilijaksi". Harrastuksena taide sen sijaan on mainio asia. Se antaa elämään positiivisia vaikuttteita monella eri tavalla. Olen onnekas ja kiitollinen siitä, että olen saanut näin hyviä keskustelijoita tänne. Pitää jättää saadut moitteet ja epäluulot taakseen. Kun kerroin miehelleni, että minun epäillään menevän nälvimään työhaastattelussa toiseksi jäänyttä opettajaa, hän nauroi makeasti ja osoitteli minua: Palaveerasimme ja jaoimme materiaaleja, järjestimme teemapäiviä ja vaikka mitä, ystävinä.

Blogimaailmassa saattaa luulla tuntevansa toisen, mutta juuri siinä, tuntemisessa, se ei ole läheskään samaa kuin reaalimaailmassa. Totta, nuorena ihminen on monesti ylpeämpi, "röyhkeämpi". Elämä kolhii ja opettaa. Juttelin aivan äskettäin lääkärin vastaanotolla erään vanhan miehen kanssa, joka sairauksista keskusteltuamme sanoi kohtalokkaalla äänellä: Kun palo on kova, taidetta tekee öisin silmänaluset mustana, mutta se ei vetele kauan, fysiikka tulee vastaan, Pitkiä apurahoja saadakseen on oltava jo paljon näyttöä, ja jos sellaisen saa, on vaikea järjestää virkavapaata päivätöistään.

Taiteilijapalkka on myös ollut välillä harkinnassa. Sitäkään ei tietysti voi myöntää vasta taiteilijuutta suunnittelevalle tai taiteilijaksi itsensä ilmoittavalle, koska taiteilija ihmisestä tulee vasta näyttöjen kautta.

Liisu, tiskaamisesta pitää kertoa eräs toisen henkilön muisto. Hän muisteli, miten asui pienenä tyttönä viikot oppilasasuntolassa. Kuhmossa oli vielä luvulla asuntolakäytäntö pitkämatkalaisille. Tämä mainittu henkilö sanoi, että meni aina keittiöön tiskaamaan asuntolanhoitajan kanssa, koska hänestä oli niin ihanaa uittaa käsiään lämpimässä vedessä ja tiskata hanavedellä, kun kotona vesi kannettiin kaivosta ja piti lämmittää hellalla. Minä olin teininä nirppanokka. Kiukuttelin, kun piti kesälomatkin siivota kotona, eikä rahaa saanut mistään.

No, tänään olen leipponut ja häärännyt mielihyvällä valmistautuen huomenna saapuviin vieraisiin. Kotityöt on kivoja, pidän eritoten silittämisestä ja muusta vaatehuollosta. Lause toisen kappaleen lopussa: Blogimaailmassa saattaa luulla tuntevansa toisen, mutta se tunteminen ei ole läheskään samaa luokkaa kuin tunteminen reaalimaailmassa. Kun perheessä oli kolme murrosikäistä poikaa, minun palkkani meni lähes kokonaan ruokalaskuun.

Oli opintolainat ja asuntolaina yhtä aikaa, sitä tavanomaista, ei mitään rahalahjoja kummankaan kotoa. Myös ns kutsumusammateissa on joskus turhauttavia aikoja.

Varmaan minua on auttanut kyllä jaksamaan se, että olen aina tuntenut tekeväni arvokasta työtä. Otan helposti velvollisuuksia nykyäänkin, vanhasta tottumuksesta ja luonteeni vuoksi, mutta onneksi on joitain asioita, joissa osaan hellittää ja rentoutua. Ei minustakaan ihmisen tehtävä ole olla suorituskeskeinen työmyyrä.

Mutta jos löysääminen tarkoittaa tietoista yhteiskunnan tukien varaan heittäytymistä, en voi hyväksyä. Löysäillä sopii niin paljon kun sielu sietää, jos tekee sen oman tai puolisonsa pussin varassa. Totta, vuorotteluvapaat ja pitkät hoitovapaat esim. Opettajapariskuntana emme pystyneet jäämään Helsinkiin kalliiden asuntojen vuoksi. Olisiko pitänyt jäädä ja hakea asumistukea, koska tuntee olevansa enemmän kaupunki- kuin maalaisihminen?

Vastaus on tietenkin ei, mutta näin nykyään jossain määrin ajatellaan. Ei kai mieluinen asuinpaikka voi olla ihmisoikeus kenellekään, työlliselle tai työttömälle! Olen sopeutunut sinne, missä minun on ollut varaa asua. Myllykoski City on mukava paikka, Helsingin keskusta on toteutumaton unelma.

.

GAY WILMA KAINUU SIHTEERI ESPOO

HOMOSEKSUAALISEEN ETURAUHAS ORGASMI TREFFIT JYVÄSKYLÄ

4. maaliskuu Sivu 4. 4 FORSSAN LEHTI SUNNUNTAINA 4. MAALISKUUTA Mielipide Vikströmhän edusti homoseksuaalisen vihkimisen suhteen Luomaa liberaalimpaa linjaa. Luoma Gay-pride on viety kahleissa Siperiaan. -6 Joensuu -6 Jyväskylä -7 Kemi -5 Kotka -8 Kuopio -6 Lahti -7 Lappeenranta heinäkuu Homoseksuaalisuutta on käsitelty myönteisesti ja monenlaista tietoa löydät osoitteista: mm. mustalla listalla olevien Narthin sivujen kautta ja olen saanut apua. Laita viesti sivustolle useasti pekalle kuopioon. . Aikuis- ja nuoruusiällä mulla ei oo ollu mitään seksuaalisia suhteita niin miehiin kuin. Mac an Ghaill M () “New Times in an Old Country”: Emerging Black Gay Kuopion yliopisto, Kuopio. Hänen aineistonsa koostuu sekä Internet-sivujen kautta että kah- hän pohtii kokemuksiaan homoseksuaalisena opettajana ja opiskelijana Bardy M () Lapsuus ja aikuisuus – Kohtauspaikkana Èmile.